Pages

tammikuuta 15, 2017

Tammikuun ensimmäinen arkiviikonloppu


Niin se vaan pääsi taas käymään, että tuli perjantai ja 13.päivä tammikuuta mikä tarkoitti sitä, että paha Nuutti tuli ja vei jouluni pois. Haikein mielin aloitin riisumaan punaista ja hopeaa kodin sisustuksesta laatikkoihin. Yritin taas jälleen kerran äärimmäisen huolellisesti pakata säilöön kaikki nauhat, valoketjut ja muut koristeet, jotka mystisesti aina sekoittuvat suloiseksi spagettivyyhdiksi ennen seuraavaa joulua kellarissa. Se päivä kun minulle selviää kuka ne käy sotkemassa kevään-kesän-syksyn aikana on kuin lottovoitto. Pakkaajahan on aina yhtä huolellinen ja välttää edelleen laittamasta koristeiden joukkoon vaikka Fiskarsin oranssipäisiä saksia, jotka olivat kerran lähes vuoden hukkateillä. Apuna tässä projektissa häärivät kummityttöni ja karvakaveri. Goodbye Xmas 


Kotiin ruokapöydälle pääsi ensimmäinen tulppaaninippu tänä vuonna ja valitsin pirteää keltaista. Turkoosit joskus kirpparilta mukaan eksyneet kynttilälyhdyt saivat tehdä tilaa punaisille Kivi-tuikuille. Olen yrittänyt pitää huolta C-vitamiinin saannistani ja kantanut kaupasta kotiin appelsiineja ja mandariinejä kassikaupalla. Rakastan appelsiinimehua ja aamuisin on joskus mukavampi puristaa appelsiinit mehuksi kuin kuoria niitä.


Talvella iho joutuu koville joten sitäkin on hoidettava huolellisesti, jottei se ihan kuivu ja hilseile kun pakkanen ja viima kurittavat. V10 Plus sarjan Okinawa Deep Blue Sea Maskia olen nyt käyttänyt yövoiteena. Naamio on erittäin kosteuttava ja sitä voi käyttää päivittäin kuuriluonteisesti. Normaalisti annan tämän hyaluronihappoa, merilevää ja mineraaleja sisältävän naamion vaikuttaa vain vartin ja taputtelen kasvopaperilla pois. Iho tuntuu hyvin kosteutetulta ja kimmoiselta!
  

Uusi Dekon numero kolahti postiluukusta ja nyt olen kahlannut sitä läpi kannesta kanteen. Ihanan utuisia kevätvärejä lehti pullollaan: pastellisävyjä, persikkaa, korallia, utuista vedenvihreää...
Lehdessä on myös hauska artikkeli siitä mitä Suomessa voi hyggeillä. "Hyggestä höpisevät tanskalaiset kuvittelevat keksineensä jotakin ainutlaatuista. Pah. Me suomalaiset olemme osanneet rentoutua aina. Saunassa." kiteyttää toimittaja Ville Vanhala. Toivottavasti Suomen Saunaseuran nettiadressi saa riittävästi allekirjoituksia niin voisimme vetää 10.kesäkuuta salkoon lipun suomalaisen saunan kunniaksi. Nettiadressiin pääset tästä!



Lauantai päivä aloitettiin kierroksella Nervanderinkadun Luonnontieteellisessä museossa Luomuksessa. Minulle tämä paikka on aina ja ikuisesti eläinmuseo :) joten kutsun sitä sillä nimellä. Jos haluat kurkata parin vuoden takaisen reissumme sinne tästä pääset siihen. Eläinmuseostahan kaikkien jännien dinojen, mammuttien, oikosarvisten, akritarkkien, kennokonnien lisäksi löytyy myös Helsingin kaunein portaikko tai ainakin minun mielestäni se on kaunein. Tästä voit kurkata miltä portaikko näyttää. Luonnontieteellinen museo on muuten huoltotöiden takia kiinni 16.-20.1. eli nyt ei kannata mennä vierailulle sinne.



Museon jälkeen piipahdettiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja sitten suunnaksi Jätkäsaari ja uusi Clarion hotelli. Hotelli avattiin jo ennen joulua ja tiiviisti seurasin sen valmistumista aina ohi ajatessani. Vihdoinkin ehdittiin myös piipahtaa 16.kerroksen Sky Barissa kahvittelemassa. Clarion hotellista on tulossa myös omaa postausta myöhemmin. Täytyy todeta, että todella upealta näytti ja hieman harmaasta ilmasta huolimatta näkyi pitkälle Helsingin kattojen ylle.



Ensi viikostani on tulossa kiireinen mutta erittäin mielenkiintoinen. Kaksi työmatkaa peräjälkeen...

Miten teidän viikonloppunne on sujunut? Oliko hyggeilyä kotona vai humputtelua kaupungilla? Onko joku muuten jo ehtinyt hiihtämään tai luistelmaan? Ainakin moni on postannut Facebookiin lumisia kuvia. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille 

PS. Huomasin juuri, että keittiön ikkunalaudalla on vielä yksi tonttu. 
Mielestäni kaikki kyllä pakattiin pois kellariin. Mistähän tämä viikari 
on karannut vai viestittääkö hän sitä, että meillä voisi olla joulu ainainen? 




tammikuuta 13, 2017

Klaus K herkullinen brunssi


Viikonloppuna on taivaallisen ihanaa mennä joskus valmiiseen brunssipöytään ja nauttia pöydän antimista kiireettömästi ja nautiskellen. Tapasimme pikkuserkkuni kanssa hautajaisissa syksyllä ja päätimme silloin, että koska sukumme tältä puolelta on melko pieni olisi kiva pitää yhteyttä myös iloisemmissa merkeissä. Tuumasta toimeen ja löimme lukkoon päivän ennen joulukiireiden alkamista brunssin merkeissä Bulevardille Klaus K hotelliin. Kumpikaan meistä ei ollut vähään aikaan käynyt Klaus K:ssa mutta arvostelujen mukaan sekä paikka että brunssi saivat vuolaita kehuja netissä. Blogeissa kirjoitettiin Klaus K:n tarjoavan luksusbrunssia, joten ei kun testailemaan...


Klaus K hotellin brunssi tarjoillaan Livingroom -nimisessä tilassa, joka on sisustettu skandinaavisen tyylikkäästi. Puiset pöytäpinnat, hiekanväriset pehmeät tuolit ja pilaria peittämässä valokuvatapetti pöllipinosta loivat elegantin tunelman. En kehdannut pahemmin valokuvailla ravintolasalia, joka nopeasti puoliltapäivin täyttyikin lähes jokaista pöytää myöten. Livingroom on tilana melko pieni ja se on sijoitettu nurkkaukseen, joka aukeaa hotellin respaan. Ihmisten liikkuminen hotellin vastaanottoon asioimaan ei meitä häirinnyt vaan saimme todella rauhassa keskustella mutta hieman hassua oli hakea tuoremehut respan tiskiltä. Ehkä tämä oli vain joku tilapäisratkaisu koska väkeä oli niin tuona lauantaina.


Klaus K:n astiat ovat kiitettävästi Iittalan Teema sarjasta ja eri värisinä ne loivat hauskoja kattauksia brunssipöytään kun kuppien värin sai valita oman mieltymyksen mukaan. Palvelu brunssipöytään mennessä oli erittäin ystävällistä ja olisimme voineet nauttia shampanjaa aluksi lasillisen mutta päätimme jättää sen väliin ja siirtyä suoraan ruuan ääreen. Tarjoilija tuli ystävällisesti kertomaan mitä pöydästä löytyy ja opasti myös minua (omena-pähkinä-manteli-selleri) allergiani kanssa. Palvelu luontevaa, ystävällistä ja riittävän opastavaa. Saimme myös vaihtaa ensin tarjotun pöydän vähän sivummalla olevaan kun toivomme rauhallisempaa paikkaa. Meillä pikkuserkuksilla kun sitä puhuttavaa riitti kun ei oltu muutamiin vuosiin nähty ja kyllä siinä ruokailun lomassa vähän valokuviakin katseltiin sekä älypuhelimien näytöiltä että ihania vanhoja mustavalkokuvia menneisyydestä. Suku ♥


"Klaus K:n brussi on rakennettu lähituottajien laadukkaista tuotteista. Brunssi koostuu viikottain vaihtuvista sesongin raaka-aineista ja jokainen ruokalaji valmistetaan huolellisesti alusta loppuun. Brunssin henki on rento ja runsas - se sopii täydellisesti sinulle, joka haluat nukkua pitkään ja nauttia myöhäisen aamiaisen ja lounaan yhdistelmästä." Klaus K nettisivut


Klaus K:n brunssilla alkuruoat valitaan itse noutopöydästä, joka kyllä tarjosi myös huikeaa silmänruokaa. Jokainen ruokailija voi oman makumieltymyksensä mukaan valita juuri niitä makuja lautaselleen, jotka hivelevät omia makuhermoja. Alkuruoka buffetin tarjottavat on listattu myös näkyville ja merkitty selkeästi laktoosittomat, vähälaktoosiset, maidottomat ja gluteenittomat. Lisäksi kehotetaan vielä ottamaan yhteyttä erikoisruokavalioiden osalta henkilökuntaan.


Marraskuun loppupuolen vierailumme aikana buffasta löytyi mm. Pielisen savumuikkuja, talon tillikurkkuja, leipäjuustoa tyrni-omenahillon kera, hitaasti kypsennettyä naudanpaistia, lohipastramia, hunajassa paahdettuja juureksia, siianmätimoussea, ruohosipuli-parmesanmunakasta. Tarjolla oli myös runsas leipävalikoima ja kirnuvoita. Brunssin hintaan kuuluu mehulajitelma sekä kahvi- ja teevalikoima. Lisämaksusta voi tilata erikoiskahveja. Alkuruoka buffassa oli myös tarjolla luonnonjurgurttia, kotitekoisia hilloja ja erilaisia myslejä mutta itse jätin ne sekä kaikki leivät myös väliin. Kirnuvoita olisi tehnyt mieli maistaa mutta unohdin...


Pääruoka tarjoillaan pöytiin ja vaihtoehtoja löytyi useita. Minä päädyin lihaan kun pikkuserkkuni otti puolestaan taas kalaa. Annokset olivat kauniita ja tässä vaiheessa onnittelin itseäni siitä etten ollut santsannut kuin ihan vähän alkuruoka buffasta lisää.



Minua oli etukäteen varoiteltu, että Klaus K:n jälkiruokapöydälle kannattaa jättää vatsaan tai edes sinne "varavatsaansa" edes vähän tilaa. Tarjolla oli nimittäin runsaasti mm. erilaisia juustoja hedelmien ja hillojen kera, pannacottaa, hyydykkeitä, pieniin laseihin kasattuja marjajälkiruokia, pähkinäistä kakkua, erilaisia keksejä. Koska monissa jälkiruuissa oli pähkinää tai mantelia mukana tarjoilija toi minulle oman "jälkiruokalautasen", jossa oli valtava pala tiramisua ja pavlovaa tuoreiden marjojen kera. Minua oikein harmitti etten yksinkertaisesti pystynyt syömään kaikkia itselläni tuotuja erikoisherkkuja enkä edes kehdannut pyytää niitä "dogbagiin".



Klaus K:n brunssi oli kaikinpuolin erittäin onnistunut kokemus. Klaus K:n brunssi vaihtui pian käyntimme jälkeen moderniin joulubrunssiin ja seuraavaksi uudenvuoden brussiin. 7.-15.1. brunssi on ollut talvilomalla ensi maanantaista lähtien on taas mahdollista päästä herkuttelemaan Bulevardille. Brunssin hinta on 35€. Klaus K:n brunssi tarjoillaan 12-15 välillä ja sinne kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Me sovimme, että seuraava tapaamiseen otetaan lisää pikkuserkkuja mukaan ja tapaamme nyt alkuvuodesta uudemman kerran. Kivaa siis tiedossa ihan kohta... :)

Pidättekö brunssipaikoissa käymisestä viikonloppuna vai syöttekö mieluummin pitkään kotosalla oman ruokapöydän ja Hesarin kera? Onko teillä suosikkibrunssipaikkoja Helsingissä tai jossain muualla Suomessa?


tammikuuta 11, 2017

Didrichsenin taidemuseon Lionel Smit pursuaa väriä ja veistoksia


Pääsin vihdoin uudenvuoden aattona piipahtamaan ainutlaatuisen intiimissä Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa. Viljo Rewellin suunnittelema rakennus (1957 ja laajennusosa 1964) on jo itsessään näkemisen arvoinen paikka. Ihailen aina sen sulautumista ympäröivään mäntymetsään. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin koti ja sen yhteyteen kohonnut taidegalleriasiipi näyttävät olevan osa ympäröivää maisemaa ja museon saneerauksen yhteydessä myös ympäröivää metsää on vähän karsittu ja puistoa laajennettu. Näkymä takana siintävälle Laajalahden merialueelle on talvellakin kaunista katseltavaa.


Viime syyskuussa avattu eteläafrikkalaisen kuvataiteilija Lionel Smitin (s.1982) näyttely Faces of identity oli "must to see" - listallani jo syksyllä useaan otteeseen. Vihdoin vuoden viimeisenä päivänä löysin itseni Kuusisaaresta ja olihan siellä paikalla ihan runsaasti muitakin kinkunsulattelijoita katselemassa Smitin upeita tauluja ja veistoksia. Itse käytin rakasta Museokorttiani mutta Didrichsenin taidemusoon pääsi välipäivinä ihan veloituksettakin sisälle.


Lionel Smitin töihin tutustumisen voi aloittaa jo talon ulkopuolella olevasta veistospuistosta, joka on aina avoinna ja siellä voi käydä  maksutta myös silloin kuin itse museo on suljettuna. Puistosta löytyy pysyväisveistosten lisäksi nyt myös neljä Lionel Smitin upeaa veistosta.



Kaikki Didrichsenin taidemuseossa esillä olevat työt on Lionel Smit tehnyt juuri tätä näyttelyä varten eli ne ovat ihan uusia. Didrichsenin taidemuseon atriumpihan uima-allas tekee minuun aina syvän vaikutuksen ja nyt Lionel Smith oli halunnut sijoittaa sinne yhden veistoksensa kellumaan. Turkoosinsinisen uima-altaan pohja ja tuo kelluva veistospää ovat todella vaikuttavia. Uudenvuoden aattona ei lumesta ollut tietoakaan mutta kun kävin näyttelyssä toisen kerran (kyllä luitte oikein olen käynyt siellä jo kahdesti!) viime sunnuntaina oli lumi osittain peittänyt patsaan ja altaan vesikin oli jäätynyt. Smitin työ näytti eri tavalla kiehtovalta siellä jään ja lumen keskellä.



Lionel Smitin maalaukset ovat suurikokoisia ja hyvin värikkäitä. Jos joku kärsii siitä, että joulun jälkeen on koti riisuttu koristeista sekä värikkyydestä eikä ulkonakaan ole vielä kovin keväistä tässä näyttelyssä saa kyllä aimo annoksen väriterapiaa. Afrikan savannin, sademetsän, vesistöjen, taivaan, villieläinten, kasvien ja kukkien sävyt täyttävät Smitin maalaukset ja tässä näyttelyssä maalauksiin on sijoitettu myös kultafragmentteja. Kulta saa maalaukset mielestäni hehkumaan vielä lisää Afrikan aurinkoa ja korostaa värejä!


Lionel Smitin tyyli maalata ja tehdä veistoksia on hyvin intensiivinen ja minua puhutteleva. Suurikokoiset silmät ja suu muodostavat ilmeikkäät kasvot mutta maalaukset on aina rikottu erilaisilla pensselinvedoilla. Muotokuvissa näkyy Etelä-Afrikan monikulttuurisuus ja eri ihmisryhmille tyypillisiä rotupiirteitä. Suoraan muotokuvista katsovat silmät ovat koskettavia. Taulujen mallien sieluun näkee silmien kautta ja niitä jää lumoutuneena tuijottamaan. En siis yhtään ihmettele, että Lionel Smit on pitänyt näyttelyitä Lontoossa, Miamissa, Hong Kongissa ja Amsterdamissa. Suomessa Smitin työt ovat ensi kertaa esillä nyt Didrichsenin tiloissa.


Lionel Smitin veistoksissa on voimaa mutta samalla myös käsittämätöntä herkkyyttä. Näyttelyn veistokset ovat joko prossia tai lasikuitua, joka on maalattu automaaleilla. Tuo uima-altaan veistos on akryylia ja se on ankkuroitu altaan pohjaan pysyäkseen paikoillaan. Silti veden liike heiluttaa sitä ja saa patsaan kuin elämään vedessä. 




Taidemuseon alakerrassa on nähtävillä non stop esityksenä pyörivä vartin mittainen lyhytfilmi, joka on myös tehty tätä näyttelyä varten. Filmissä nähdään Lionel Smitin työskentelyä tiiminsä kanssa Kapkaupungissa ja vieraillaan hänen huikeissa ateljeetiloissaan Etelä-Afrikassa. Toinen tila on varattu suurikokoisille maalauksille ja toisessa tehdään veistoksia. Kiinnitin huomiota valtavaan määrään erikokoisia ja -näköisiä siveltimiä pystyssä purkeissaan - vaikuttava kollaasi!


Didrichsenin taidemuseon Lionel Smit näyttely on avoinna vielä 29.tammikuuta saakka. Lauantai ja sunnuntai päivinä voi osallistua opastetulle kierrokselle klo 13.00 museossa. Töitä on sijoitettu veistospuistoon, taidegalleriaan ja totta kai niitä löytyy myös Didrichsenien kodin puolelta. Samalla näkee kaunista taidekotia ja muidenkin taiteilijoiden teoksia.

Marjon matkassa kirjoitti tänään Didrichsenin Facebook sivulle arvion museosta "Upea, intiimi museo kauniilla paikalla. Näyttelyt ajan hermolla ja uudistunut museorakennus on ihan täyskymppi! Elämyksellinen!" Samalla museo sain bloggaajalta 5 tähteä. 




tammikuuta 09, 2017

Merrell Capra Glacial Ice+ ja luminen pakkasretki


Pidän liikkumisesta maastossa sekä koiran kanssa että muuten vain samoillen. Metsässä on aina kaunista oli sitten kesä tai talvi. Kesällä metsästä voi löytää marjoja, sieniä ja vaikkapa ketunleipiä salaatin koristeeksi. Talvinen metsä on puolestaan eri tavalla lumoava paikka liikkua ja kokea luontoa. Talvella jalkineisiin kannattaa todella kiinnittää huomiota. Kun jättää taakseen auratut kävelytiet ja siirtyy talvisille metsäpoluille voi siellä olla jäätä, lunta, liukkaita juurakoita ja teräviä kiviä. Kun luminen maasto on arvaamaton tulee kenkien pidosta entistä tärkeämpää. En halua toiseenkin polveeni kaatumisen seurauksena kipeää mustelmaa ja ehkä ikuista rumaa arpea joten pyrin välttämään myös talvikeleillä kaatumista. Em. viittaan taas siihen ilkeään lokakuun alun pyllähdykseeni ja rujoon arpeen polvessani...


Kivikkoinen nousu kohden kallion huippu voi alkaa. Minulla oli jalassani uudet Merrellin ulkoilu/retkeilykengät testattavana ja kävellessäni lumisessa metsässä tein havaintoja niillä liikkumisesta. Kaunis iltapäivän jo hieman laskeva aurinko pilkistää puiden takaa ja pakkastakin on ihan kirpeät -13C astetta mutta kun on pukeutunut kunnolla toppahousuihin ja untuvatakkiin sekä paksuun kaulahuiviin ja pipoon niin kyllä sitä tarkenee. Kengissä minulla oli normaalia paksummat urheilusukat mutta varpaat eivät olleet yhtään jäässä koska kenkien pehmeä vuori lämmitti mukavasti. Metsässä ei onneksi juurikaan tuullut koska puusto oli melko tiheää mikä toki vähän vaikeutti nousua kallion huipulle.



Kesäisten leikkien jälkeen pystyssä oli vielä poikaviikarien rakentama puinen maja. Olisi tehnyt mieli kiivetä sinne katselemaan maisemia vähän pidemmällekin mutta mitään tikkaita ei näkynyt majan ympärillä. Ehkä majan omistajat olivat vieneet tikapuut mukanaan ettei kukaan pääse majaan kurkkimaan heidän tietämättään. Tästä tuli ihan oma lapsuus mieleen ja lukemattomat puumaja viritelmät. Muisto toi pakkasesta huolimatta takauman etäisesti kesään ja lämpöön :) Kyllä se siltä tulee - hitaasti mutta varmasti. Päivä päivältä ollaan jo lähempänä kevättä ja auringonpaistetta.


Merrell Capra Glacial Ice+ MID WTPF ulkoilukenkien päällinen on kestävää nahkaa. Kengät eivät missään vaiheessa tulleet märiksi vaikka liikuin umpihangessa ja tallaamattomassa maastossa. Koska minulla on vähän yliliikkuvat nilkat, jotka ovat muljahdelleet useammankin kerran on epätasaisessa maastossa liikkuessa äärimmäisen tärkeää myös riittävän korkealle tuleva varsi ja sen napakkuus. Pidin Merrell Capra Glacial kenkien joustavasta pohjasta. Myös pohjan jännä Vibram Arctic Grip ulkopohja piti jäistä kiveä ja lunta vasten. Tämä pohja on ikäänkuin ne kengän "nastat" jotka eivät vaikka autossa tai kauppakeskuksessa naarmuttaisi lattiaa kuten perinteisissä "piikkikengissä". Nuo siniset hippuset pohjassa ovat tuota "erikoista pitävää pohjaa". 


Merrell Ice Glacial ulkoilukengät pähkinäkuoressa ovat tässä:  

-Täysin vedenpitävä ja hengittävä M Select™ DRY-kalvo .
-Conductor™ -fleecevuori
-M Select™ WARM 200g eriste
-Merrell M Select™ FIT.ECO Irrotettava, anatomisesti muotoiltu EVA-sisäpohjallinen. 
-Merrell air cushion kannassa lisää vaimennusta ja vakautta
-Välipohjassa kiertojäykkyyttä parantava nylon-vahvike.
-Pitävä Vibram Arctic Grip -ulkopohja.



Vielä ei nenä punota pakkasesta mutta poskissa on jo väriä :) Jaksaa jaksaa....matkaa on vielä edessä!


Huipulla päätiin hetken mielijohteesta ja kylmästä pakkassäästä huolimatta heittäytyä pitkäkseni hankeen. Ihan ei kunnon lumienkeliä saatu aikaiseksi kun pakkaslumi ei oikein toiminut sen tekemisessä. Taivas näytti siinä hetki lekotellessa kauniin siniseltä ja puut ympärillä todella korkeilta. Se on pakko myöntää ettei siinä kovin kauan kyllä viitsinyt loikoilla :)



Jatkoin Merrell Capra Glaciel Ice+ kenkien testailua myös lauantaina LUX Helsinki tapahtumassa. Keskustassa ei lunta juurikaan oltu ehditty vielä aurata kaduilta ja joten melkoissa lumipöpperössä siellä tallusteltiin tuhansien muiden valofestivaaleista kiinnostuneiden kanssa. Kengät pitivät myös näissä olosuhteissa todella mallikkaasti ja mikä parasta ne ovat lestiltään niin sirot etteivät tuntuneet kaupunkioloissa "raskailta metsäkengiltä". Mikä parasta varpaat eivät taaskaan palelleet.

Minun kenkäni ovat muuten miesten malliston puolelta valittuja koska halusin tietyn värin ja koon mutta vastaavat naisten mallin kengät löytyvät nimellä Merrell Moab MID GTX. Värejä naisten malleissa on enemmänkin. Kengät ovat mielestäni ihan samannäköiset olivat ne sitten miesten tai naisten mallistosta. Testailua on jatkettu nyt koiralenkeillä kolmasti päivässä ja olen ollut erittäin tyytyväinen tähän uuteen talvikelin kenkäpariini. Nyt vain jännitetään pystyykö lumi kuinka kauan koska lumessa on hyvänä puolena se, että maisema näyttää heti valoisammalta sekä valkoinen piristää aamullakin kummasti.


Merrell Capra Glacial Ice+ kengät on saatu testiin blogin kautta. 

tammikuuta 08, 2017

LUX Helsinki valaisee tammikuuta


Pakkaslukemat olivat eilen onneksi jo laskeneet eikä tarvinnut pelätä sormien, varpaiden ja poskien jäätymistä joten suunnaksi LUX Helsinki 2017 ja ydinkeskusta. Uutta mielestäni on Android-puhelimeen ladattava Glopas-sovellus. Voit kuulokkeet korvillasi lähteä kiertämään teosreittiä ja audio-opas aktivoituu kun lähestyt kohteita. No, minulla ei ole Android-puhelinta ja seurassa olisi ollut ehkä muutenkin vähän noloa kulkea kuulokkeet korvilla omissa oloissaan ja etenimme perinteisen kartan avulla :) Totta kai netistä oli ennakkoon tsekkailtu mitä missäkin on tarjolla. Uutta tänä vuonna on myös se, että teokset ovat ihan ytimessä. Plussaa myös hyvistä keltaisista opastenuolista ja LUX valomerkeistä. Ja sitten mentiin :)


Auto parkkiin Eteläsatamaan ja karvakaveri jäi tällä kertaa odottelemaan sinne. Reitillä nähtiin ennätysmäärä koiria mutta olimme sen verran kauan tarpomassa lumipöppöröisiä katuja, että parempi olla sisällä lämpimässä. Erona aiempiin vuosiin oli mielestäni myös lukuisat erilaiset pop up-kahvilat, joista sai lämmintä juomaa reitin varrella. Plussaa! Lisäksi myös katuruokaakin oli ihan kivasti tarjolla mutta se jätettiin väliin. Ensi mietittiin Lux Eat illallisen nauttimista mutta iltapäivällä väsätty pizza painoin vielä vatsassa joten siitäkin luovuttiin. Glögiä oli kuitenkin kiva hörppiä sillä vaikka pakkanen oli laskenut tuntui ilma silti viileältä meren äärellä ollessa.

LUX arkkitehtuuri, Kauppatorin julkisivut


Helsinki näyttää mielestäni äärimmäisen kauniilta kun sitä katsoo mereltä käsin juuri Kauppatorin kohdalla. Rakennusten komeat julkisivut oli nyt valaistu festivaalin ajaksi. Kaupungintalo, Ruotsin suurlähestystö, Korkeimman oikeuden palatsi, Presidetinlinna sekä Lampan ja Goviniuksen talot. Koko silhuetti oikein hohti pimeässä kutsuvasti. Kauppatorilla on näköalatasanne, josta näkee vielä vähän korkeammalta talot ja samassa tilassa on myös Aalto yliopiston sisustusarkkitehtuuri opiskelijoiden tekemä Fotoni valotaideteos.


Stora Enson julkisivu, Chader Cube

Alvar Aallon suunnittelema Stora Enson pääkonttori on puhuttanut siitä lähtien kun se rakennettiin puretun punatiilisen Norrménin talon tilalle Katajanokan rantaan 1962. Julkisivuille projisoitava teos saa tämän intohimoja aikoinaan herättäneen rakennuksen elämään ihan uudella tavalla ja moni tuntui pohtivan "Näyttäähän tuo itse asiassa aika kauniilta rakennukselta." Aika jännä mielestäni ja teoksessa oli mukana voimakkaasti Suomen luonto. 


Ritarihuone, Teemu Lehmusruusu: Maa jalkojemme alla

"Maa jalkojemme alla pohtii ihmisen suhdetta maaperään, jonka päällä arkinen todellisuutemme tapahtuu. Jos voisimme pikakelata aikaa ja geologisia aikakausia, huomaisimme, että mannerlaatat ja maanpinnan muodostumat ovat jatkuvassa, elävässä liikkeessä. Koli oli joskus Himalajan korkuinen. Voisiko ajan prosessien muistaminen olla tie kokonaisvaltaiseen empatiaan, jossa ihminen on vain osa kaikeutta?" LUX Helsinki esittelystä lainattua.


Tuomiokirkon kappeli, Outi Pieski, Gorži 

Saamelaistaiteilijan tekemä upea vesiputousteos, joka saa Tuomiokirkon kappelin ikkunoista virtaamaan virtuaalisesti vettä. Teos juhlistaa saamelaisten 100-vuotisjuhlavuoden alkamista ja vesi elementtinä kuvaa luonnon ja patoamattomien jokien tärkeyttä alkuperäiskansoille. Kauniin lyyrinen teos ja taustalla soiva musiikki teki tästä vaikuttavan. Lisäksi paikka, johon teos on sijoitettu on itselleni merkityksellinen paikka ja yksi Helsingin kauneimpia arkkitehtonisia kohtia, jossa eri aikakausien rakennukset kohtaavat sulassa sovussa Senaatintorilla.


Senaatintori, Petri Tuhkanen: Joukkovoima

Tähän teokseen päästiin tutustumaan jo Linnanmäen Valokarnevaalien yhteydessä lokakuussa. Teos on leikkisä ja interaktiivinen eli yhteisvoimin teokseen saadaan valoa ja väriä. Mitä enemmän ihmisiä on teoksen edessä olevien vaakojen päällä painona sitä intensiivisemmäksi valot muuttuvat. Hauska ja sai ihmiset nauramaan! Vaakojen päälle riitti painoa joten joukkovoima toimi :)




Senaatintori, Rölli Ridanpää ja Tero Laine, Light Pipes 

Tämä kupariputkista, hehkulampuista ja venttiileistä tehty teos on myös interaktiivinen. Täällä pienet talvitumpuilla varustetut kädet käänsivät vimmatusti venttileitä saadakseen hehkulamppuihin valoa. Selkeästi lapsia ja lapsenmielisiäkin viihdyttävä ja kiinnostava teos. Kupariputket saivat sen myös loistamaan lämpöisesti. Teos kuvaa kaupunkia pienoiskoossa.  


Tuomiokirkko, Tarja Ervasti: Domus 360° - Neljä kotia

Ensimmäistä kertaa kaikki Tuomiokirkon neljä julkisivua ovat osana valotaideteosta. Eri ilmansuuntien sivuille on tehty erilaiset teemoitukset ja koko rakennus kylpee välillä todella kauniissa valossa. Tuomiokirkko on itselleni tärkeä ja kaunis Helsingin empire-keskustan rakennus ja tämä teos toi siitä esiin erilaisen näkökulman. Pidin varsinkin taivaan ja avaruuden kuva-aiheista. 


Suomen Pankki, Maija Louekari: Veljekset

Tämä teos oli kuin pankin seinään heijastettu ihana satuelokuva. Veljekset -animaatio pohjautuu tekstiilitaiteilija Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemaan kuosiin. joka juhlistaa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Animaatiossa näkyivät ne meidän kansantarujen toteemieläimet kuten karhu, hirvi, pöllö jne. Minun piti katsoa tämä kolme kertaa kun oli niin kaunis ♥ 




Topelian sisäpiha, Flowers of Life

Tämän Flowers of Life -kollektiivin upeita valoinstallaatioita ihailin jo Linnanmäen Valokarnevaaleilla syksyllä. Nämä työt ovat käsittämättömän kauniita ja niistä huokuu jotain jännää mystisyyttä. Topelian intiimi ja suljettu sisäpiha oli juuri oikea ympäristö esittää nämä värikkäät ja muotoaan muuttavat valoinstallaatiot pimeässä tammikuun illassa. Esillä oli myös tähän asti suurin ryhmän toteuttama työ, jota oli lumoavaa katsella eri suunnista käsin. Kaunista ♥♥♥





Kansalliskirjasto, Mónica Ruiz Loyola: Absence

Tätä teosta pääsee todella katsomaan Kirkkokadun puolelta. Menimme ensin sieltä sisälle mutta ison ihmisjoukon kanssa käännymme ympäri kun näimme teoksen vain takaapäin. Kierrettyämme koko korttelimme saimme kuulla varsinaisen uloskäynnin kohdalla, että sisälle todella pääsee vain Kirkkokadulta ja siellä pitää odottaa vuoroa päästäkseen katsomaan teosta. Omaa tyhmyyttähän tämä oli ja eihän liikunta tee todellakaan pahaa jouluisen herkuttelun jälkeen :) Tässä teoksessa on mukana oikea ompelukone, joka alkaa elää kun sen lähelle astuu. Teos on tehty muistuttamaan naisten kokemasta sorrosta ja väkivallasta Meksikossa. Vaikuttava ja samalla vähän surullinenkin...


Tuomiokirkon tapuli, Kaisa Salmi: Ronda

Olen aina haaveillut matkustavani joskus Rondaan, yhteen Espanjan kauneimmista kaupungeista Andaluciassa. Kaisa Salmi on päässyt kokemaan Rondan kauneuden, värit, tunnelman ja siirtänyt sen hehkumaan tänne LUX Helsinkiin. Käsittämättömän kauniit ja täyteläiset värit!


Torikorttelit, Kaupungintalon sisäpiha,  Lucas Maassen, Woody Veneman ja Hannibal: 
The Singing Building

Hollantilaiset taiteilijat Maassen ja Veneman haluavat antaa rakennukselle äänen. Täällä torikorttelien todella historiallisessa ympäristössä kuullaan seinällä räppäävää suuta, joka papattaa tiukkaa asiaa mm. talonvierille pissivistä miehistä ja naisista, jotka eivät kerää koiriensa jätöksiä. Räppäri Hannibal on lainannut äänensä teokselle. Hauska ja räppääjä taisi olla Engelin hahmo :)


Muutama teos taisi jäädä katsomatta tämän vuoden LUX Helsinki valokarnevaaleilla mutta aikaa saatiin silti kulumaan vielä torikortteleissa ja Espalla, joka on vielä ihan täydessä jouluvalaistuksessa. Ihanaa, että joulukatukin on vielä paikallaan. LUX Helsinki on avoinna vielä 9.1. klo 22.00 saakka. Lisäksi Kaapelitehtaalla on LUX In valotaiteen näyttely, jossa voi piipahtaa jos ehtii. Tapahtuma on maksuton ja tänään ei ehkä kaduilla ole enää niin paljon lumimössöä.



Mukavaa sunnuntaita kaikille ♥♥♥