Pages

kesäkuuta 23, 2017

Juhannus on meillä herttainen ♥



Hyvää keskikesän juhlaa vaan kaikille tasapuolisesti! On taas se aika vuodesta kun me kaupunkilaiset ryntäämme joka niemeen, notkoon ja saarelmaan viettämään kauan odotettua juhannusta. Pakkaamme auton ihan harjapäin täyteen kaikkea mahdollista kesään ja keskikesän juhlan viettoon kuuluvaa tavaraa, ruokaa ja matelemme tuskastuneina liikenneruuhkissa kohden kesämökkiä tai muuta mittumaarin viettopaikkaa. 

Unohdamme ehkä osan tuiki tarpeellista kotiin lähtökiireessä ja silti mukanamme on aina liikaa kasseja ja nyssyköitä. Sääjumalalta on toivottu lämmintä ja leppeää juhannussäätä mutta Pekka Poudan ennustusten mukaan tänä juhannuksena voidaan ehkä jättää hellevaatteet kiltisti niihin matkakasseihin ja pitää kevyttoppis vain suosiolla niskassa. Menomatkalla juhannuspaikalle kun saatiin kuunnella rakeiden iloista ropinaa auton kattoa vasten. 

Kaikesta huolimatta mökkisaunan leppeät löylyt aidolla koivuvihdalla ja rantalaiturilta näkyvä järvimaisema on parasta mitä Suomen kesä voi yhdessäolon ja hyvän ruoan lisäksi tarjota meille juhannusta viettäville. On hyvä kytkeä itsensä kesäfiilikseen eikä asettaa liian korkeita odotuksia näille kolmelle juhannuksen viettopäivälle. Kevyttoppiksessakin voi mainiosti katsella juhannuskokkoa ja hyvät hyttyskarkoitteet auttavat sitä ikävää inivää vastaan. Kannattaa toki muistaa pakata matkalle mukaan ne allergiselle tuikitärkeät antihistamiinit hyttysenpuremia varten. 


Juhannuksena me juhlimme keskikesää ja valoa. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa on juhannusta alunperin vietetty säänjumala Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukko oli ilman sekä ukkosen jumala ja hänen mukaansa on nimetty Kolin upea Ukkokoli huippu, yksi Suomen kansallismaisemista. Keskiajalla ja kristinuskon myötä kesäkuun 24.päivä nimettiin Johannes Kastajan syntymäpäiväksi mistä meidän juhannus nimityskin tulee. Nimitys mittumaari juhannukselle taas Suomen ruotsinkielisten alueiden midsommar-juhlan kääntyminen suomeksi mittumaarjaksi tai mettumaariksi. 


Kesäpäivänseisaus 19.kesäkuuta olisi luonnollisin päivä viettää keskikesän juhlaa koska silloin päivä on pisimmillään. Jos työmarkkinajärjestöt eivät olisi vuonna 1955 tehneet päätöstä, että juhannus vietetään on 19.päivän jälkeisenä lauantaina ja juhannusaatto tätä edeltävänä perjantaina näin olisi edelleenkin. Vielä 50-luvulla nimittäin työviikko oli kuusipäiväinen ja lauantai ihan normaali työpäivä. Tänään on Aaton päivä ja huomenna sitten juhlivat Jussit, Johannekset, Jannet, Juhanat, Jukat, Juhot ja Juhanit. Nimipäivä onnea heille kaikille!


Juhannus on myös 1920-luvulta lähtien ollut Suomen lipun juhlapäivä kirjailija Maila Talvion ehdotuksesta. Liput nostetaan salkoon tänä iltana kello 18 ja saavat liehua siellä juhannuspäivän iltaan kello 21. Minusta juhannukseen kuuluu sinivalkolippu liehumassa kesäillassa ja -yössä. Siitä tulvahtaa mieleen lämpimiä muistoja lapsuuden juhannuksesta isovanhempien kesäviettopaikassa. Siellä juhannukseksi tuotiin myös ovenpieliin pienet juhannuskoivut ja isoisä teki meille lapsille omat juhannusvihdat. Juhannuksena oli mielestäni aina myös ihan hirveän lämmintä, aurinko paistoi ja hyttysetkään eivät kiusanneet. Joko muistini on selektiivinen tai sitten aika kultaa muistot :)



Juhannukseen kuuluvat myös lukemattomat juhannustaiat naimaonnen ja tulevan kumppanin näkemikseksi juhannusyönä. Erikoisinta näissä juhannustaioissa on mielestäni se, että suurimmassa osassa niistä pitää olla alasti :) Ovatkohan taiat olleet aikoinaan pojankoltiaisten keksimisiä siinä toivossa, että he näkisivät juhannusyönä pelloilla pyörimässä lähiseutujen nuoria tyttöjä...  Nykyään jos menet lähiviljelijän niitylle kasteiseen heinään pyörimään alasti juhannusyönä saat varmaan sakot sadon tuhoamisesta ja vihaisen viljelijän vihat niskaasi!

Lainaan tähän ystäväni Facebook-sivuilta tänään bongatun aika hyvän nykyaikaisen, vähän kivemman juhannustaian. "Jos juhannusyönä riisuutuu alasti ja suutelee seitsemään eri miestä, niin voi unessa nähdä tulevan lempikukkansa." ♥
♥ Leppeää ja ihanaa juhannusta teille kaikille ♥ 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä.

kesäkuuta 21, 2017

Santa Marian inspiroivia ruokakuvia ja kameroita


Sain muutamia viikkoja sitten Santa Marialta mielenkiintoisen kutsun osallistua bloggaajille järjestettävään ruokakuvauksen opastukseen. Minähän rakastan valokuvien ottamista ja monessakin suhteessa kaipaan lisäneuvoja miten kehittyä paremmaksi kuvaajaksi myös ruokakuvien suhteen. Vaikka en olekaan ruokabloggaaja pidän hyvästä ruoasta ja ravintola-annosten lisäksi tulee oman keittiön aikaansaannoksista napsittua kuvia myös sekä tänne blogiin että Instaan. Ravintolassa kuvausmahdollisuudet valaistuksen sekä puitteiden suhteen ovat rajoitetut mutta omissa ruokakuvissa olisi kiva onnistua ja välittää myös muille herkullinen tunnelma kuvan välityksellä.


Saimme aluksi pienen esityksen Santa Marian Aasian mauista. Me suomalaiset olemme Aasian matkailun myötä löytäneet muutkin itämaiset, eksoottiset ruoat kuin perinteisen kiinalaisen. Kirpeät maut, wasabi, inkivääri, korianteri ja chili ovat minullekin tuttuja. Kovin tulista chiliä pyrin välttämään mutta miedompi kuuluu omaan ruoanlaittooni kyllä mukaan. Kookosmaito antaa ruoalle ihanan lempeän maun ja sillä on myös terveysvaikutuksia. Kookomaito nimittäin alentaa kolesterolia, sisältää runsaasti magnesiumia sekä seleeniä. Ihan huippu tuote siis! Käytän sitä mm. keitoissa.


Meidän illan menu oli tv-kokki ja ruokastylisti Alex Nurmen laatima.

Alkudrinkkinä tuorepuristettu omena-inkivääri-thaibasilika spritzer 
Tom Kha shotti & grillattu tiikerirapuvarras 
Kurkku-fenkoli-chili salaatti 
Pad Thai (kana/tofu)
Passion-Mascarponemousse
Singha-olut
Maustettu kuplavesi 


Ja sitten käytiinkin tosi toimiin. Alex Nurmi kertoi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia juttuja liittyen kuvattaviin ruoka-annoksiin. Kasviksia voi ryöpätä suolavedessä jotta ne saa näyttämään ruokakuvissa mahdollisimman luonnollisen värisiltä. Salaatin ja kasvisten pintaan on hyvä suihkauttaa vettä tai öljyä juuri ennen kuvaamista niin saa tuoreen vaikutelman annokseen. Tuntui hassulta, kun Alex mainitsi etteivät ammattimaisten ruokakuvien annokset todellakaan ole syötäviä koska niitä ei ole valmistettu ihan loppuun saakka.


Pyrin itse aina kyllä valitsemaan oikeat ja ruoan tunnelmaan sopivat astiat mutta en ole selkeästi osannut ottaa oikean kokoista lautasta. Ruoka näyttää kuvissa paljon paremmalta pienellä kuin isolla lautasella. Pakko myöntää, että olen itse joskus jossain salaattikulho kuvassa joutunut "huijamaan rutatulla talouspaperilla" salaattikulhon pohjalla sitä ettei tekemäni salaattiannos näyttäisi niin pieneltä kuvassa. Em. jälkeen salaatti on toki vielä ihan syömäkelpoista :)

Pitäisi myös muistaa ettei tuppaa ruokakuvia liian täyteen kaikkea rekvisiittaa vaan antaisi itse annoksen olla pääosassa kuvassa. Olen vähitellen oppinut myös huolettomuuteen ruokakuvissa eli piirakka voi olla koskettu ja silti siitä saa hyvän, makoisan kuvan. Toki Alex korosti sitä, että se piirakka kannattaa kuvata myös koskemattomana niin sitten nekin kuvat on tarvittaessa olemassa.


Seuraavaksi pääsi vauhtiin Fotonokan valokuvaaja Kristiina Hemminki. Kristiina oli erittäin inspiroiva puhuja ja hän puhui riittävän "kansantajuisesti". Joskus valokuvaopetuksissa mennään niin syvälle että tunnen olevani ihan ulalla kun en ymmärrä kaikkea.

Kristiina korosti luonnonvalon käyttämistä ja vain yhtä valolähdettä ettei kuvassa ole eriväristä valoa. Kuvaamisessa varsinkin talvella luonnonvalon käyttäminen on haastavaa mutta yllättävän paljon valoa silloin tulee ja kuviahan voi ottaa myös varastoon. Kristina myös korosti sitä miten tärkeitä varjot kuvissa olisivat, että esimerkiksi omena näyttäisi pyöreältä. Ihan suoraan ylhäältä kuvattuna annoksia myös tulisi välttää ettei ruoka näytä ihan litteältä.

Kristina puhui myös siitä miten riittävää syväterävyyttä ruokakuviin ei saada kännykkäkuvilla vaikka itse kamerat puhelimissa hyviä ovatkin. Myös jalustan merkitystä hän korosti koska luonnonvaloa on niin vähän ja kameran tulisi silti pysyä vakaana pidemmälläkin suljinajalla.


Oli mielenkiintoista seurata miten Kristinan ja Alexin saumaton yhteistyö sujui jouhevasta. Kun oikea valaistus oli löydetty eri väristen himmentimien avulla tuli Alex vielä viimeistelemään annoksensa, jotta se näyttäisi entistä herkullisemmalta Kristinan kuvassa. Jäätelön ja kylmien ruokian valokuvaaminen on äärimmäisen haastavaa kun ruoat alkavat sulamaan eivätkä näytä enää hyviltä. Tällaisin ruokakuviin minulla ei varmaan riittäisi kärsivällisyys kun näkisen annoksen sulavan samalla...


Kristina ja Alex loivat ruokakuviin erilaisia tunnelmia vaihtamalla välillä myös tarjoiluastiaa ja tekstiilejä pöydällä. Kunnon ruokakuvaajalla taitaa ollakin kotona erinäinen määrä yksittäisiä kuvauslautasia, joita voi sitten käyttää kun sommittelee ruokakuvia. Olen itse ostanut Fidasta muutamia kivoja yksittäisiä lautasia vaikka minulla olisi kyllä kaapeissa ihan tarpeeksi astioita muutenkin. Jos en ole vielä paljastanut olen vähän astiahullu :)

Myös rouheammat kuvat ovat mielenkiintoisia ja leivinpaperin voi huoletta rutistaa niin kuva näyttää heti mielenkiintoisemmalta. Myös erilaisia yrttejä, salaatinlehtiä jne voi levittää huolettomasti annoksen ympärille kuvaan muistaen kuitenkin, että less is more. Itse taidan joskus sortua yli stailaamaan jotain ruokakuvia.


Kristinan ja Alexin esityksen jälkeen halukkaat saivat itse stailata ruoka-annoksen ja käydä kuvaamassa sen oikeassa valossa. Me emme bloggaajakollega Pirkon kanssa Meriharakat Iirislahdesta maailmalle ja takaisin blogista malttaneet olla kuvaamatta Alexin ihania raaka-aineita. Pääsimme ihan Drumcommsin Insta-sivuilla kuvausinnossamme. 

Kuva lainattu Drumcommsin Instagramista.


Saimme kotiinviemisiksi kassillisen Santa Marian tuoteherkkuja ja Alex Nurmen uuden kirjan Alexin keittiössä, jonka upeat kuvat Kristiina Hemminki on ottanut. Täytyy sanoa, että tätä kirjaa selatessa kyllä tulee nälkä. En ole vielä tehnyt mitään täältä mutta pari hyvää reseptiä olen löytänyt.
Parmankinkkupastaa on ehdottomasti jossain vaiheessa kokeiltava ja jälkkäriksi sitten Mojito-juustokakkua. Omnomnom!


Päätin pari päivää Santa Marian valokuvausillan jälkeen kokeilla miten opit olivat menneet perille. Tein hampurilaisia kanapihveillä ja tältä minun kuvani sitten näyttivät. Yritin muistaa valon suunnan ja kuvata pelkällä luonnonvalolla. Kuva on otettu alkuillasta kesäkuun alussa. Valo tulee viistosti sivulta ja takaa. Himmentimiä en ole käyttänyt. Hampurilaiset on asetettu rutistetun paperin päälle ja kuvassa on vain puolikas sitruuna sekä basilikaa somisteena.

Täytyy jatkaa vielä harjoittelua mutta jonkinmoinen alku tämäkin :)


Kiitos Santa Maria, Fotonokka, Alex Nurmi ja Kristiina Hemminki mukavasta 
illasta ja opeista!

kesäkuuta 19, 2017

"Vene vesille ja purjeet ylös" - olen valmis


Keväälle ja kesälle 2017 luvattiin muotiin pystyraitoja kauluspaidoissa ja housujen sivusaumoissa. Kun kauppoihin alkoi ilmestyä alkukeväästä vaaleansinivalkoraidallisia paitiksia olin kahden vaiheilla lähdenkö mukaan tähän trendiin. Toisaalta raidallisuus oli kiva mutta toisaalta muistan elävästi vuosien takaa ajan jolloin vaaleansininen paitis oli yksi luottovaatteeni. Elin silloin jotain "sinistä kautta elämässäni" joten ajattelin kuluttaneeni tämän värin puhki.


Toisin kuitenkin kävi kun pääsin sovittelemaan vaaleansinivalkoraidallisia puseroita. Aloin uudelleen pitää tästä raikkaasta väriyhdistelmästä mutta en löytänyt vain mieleistäni sinivalkoista paitaa. Muutama pidemmillä statement hihoilla varustettu paita houkutteli mutta tuumailin sotkeennunko sittenkin ylipitkiin hihoihin ruseteilla? Käytännöllisyys voitti ja paita jäi kauppaan.


Olin jo oikeastaan unohtanut koko sinivalkoisen paitiksen etsimisen kun pari viikkoa sitten piipahdin Kappahlissa hakemassa muutamaa sukkaparia. Jostain kumman syystä näin ensimmäisenä kaupassa niin täydellisen ja oikein värisen paitiksen, että oikein hätkähdin. Tässä paidassa oli pyöreä pääntie ja trumpettihihat. Selässä vielä kiva napillinen halkio. Paitahan lähti Marjon matkaan välittömästi.

Samalla reissulla päästin myös sisäisen merimieheni irti ja nappasin mukaan pienen olkalaukun samoilla väreillä. Tiesin jo siinä vaiheessa etten tulisi pärjäämään näin pienellä laukulla. Vaikka en kanna mukanani kovinkaan paljon tavaroita jo kamera vaatii isomman tilan. Tähän laukkuun kun mahtuu puhelin, lompakko, peili ja huulipuna eikä paljon muuta.



Kotona hetken mietittyäni palasin takaisin Kappahlin ja nappasin sieltä vielä reilumman olkalaukun, johon nyt sitten saan sen kamerankin ja jotain muutakin isompaa mukaan. Molemmat laukut ovat Hampton Republic 27 mallistosta. Paita puolestaan on Kappahlin XNTL-mallistosta.

Ystävät ovat kiusoitelleet jo, että kun vaatteet ja asusteet ovat noin merihenkiset niin milloin mahdan ostaa veneen ja purjehdin auringonlaskuun. Tästä ei ole pelkoa koska venettä en tule koskaan hankkimaan :) Voin kyllä purjehtia suotuisalla merisäällä pienen matkan mutta veneilijää minusta ei saa kuin isoihin laivoihin pidemmille merireissulle. Rakastan merta mutta kovaa merenkäyntiä ja sen aiheuttamaan meripahoinvointia sen sijaan pyrin välttämään. Muutama kerta Välimeren aalloissa purjeveneessä on takaraivossa ikuisesti.


Sinivalkoisuus teema on jatkunut kotonakin. Valkoiset syreenit ja siniset lupiinit ovat päätyneet maljakkoon useamman kerran. Syreenin tai sireenin kuten olen tottunut tätä nimittämään lapsesta saakka tuoksu on huumaava. Niiden kukinta taitaa vain olla lopuillaan kohta mutta nautitaan vielä hetki ja nuuskutellaan.



Mukavaa juhannusviikkoa kaikille 

kesäkuuta 18, 2017

Alexlifestyle putiikki-kahvila ja alekoodi lukijoilleni

Yhteistyössä Alexlifestyle putiikki

Mänttä vierailumme sunnuntai päivä starttasi hyvin mielenkiintoisessa paikassa. Tapasimme Mailis ja Daniel Hlavacekin yrittäjäpariskunnan, joka toimii maanviljelijöinä kasvattaen Angus-karjaa mutta siinä ohessa heillä on muitakin liiketoimia. Vuonna 2004 Mailis ja Daniel ostivat Hotelli Alexanderin Mäntästä (Kauppakatu 23) ja he ovat remontoineet sekä laajentaneet hotelliaan vuosien saatossa. Hotellin yhteydessä toimii myös Mailiksen luotsaama ihana Alexlifestyle putiikki sekä Cafe Alex. Me aloitimme päivän aamiaisbrunssilla Cafe Alexissa. 


Cafe Alex toimii yhteistyössä Leporannan tilan kanssa myyden Angus-karjan lihaa. Seinällä olevaan mustaan liitutauluun oli kirjoitettu "oman tilan Angus-nautaa" ja tarjolla olisi ollut jauhelihasta lähtien erilaisia lihoja sisä- ja ulkofileeseen. Lumo lifestyle blogin Tuuli ostikin kotiin viemisiksi jauhettua angus-lihaa.

Aamiaisbrunssissa suositaan oman lihan lisäksi luomua ja lähitilojen tuotantoa. Hyvin monipuolinen brunssipöytä tarjosi perinteisen pekonin lisäksi myös pieniä angus-lihapullia. Haudutettua puuroa, jugurttia erilaisten granoloiden, hillojen, marjojen ja siementen kera. Tuoretta leipää, croisantteja ja hedelmiä joten aamiaislautasen keräily ei ollut yhtään vaikeaa näistä herkuista. Juustoja ja leikkeleitä oman maun mukaan ja kahvia ihanista keramiikkakupeista osuvilla mietelauseilla. Näitä mukeja oli myynnissä Alexlifestyle putiikissa ja ne ovat PussPuss Companyn valmistamia. Ostin itsekin kotiin aamukahville mukin tekstillä "oma elämä".


Kahvila tarjoilee myös lähiliha burgereita, uuniperunoita salaatilla, täytettyjä leipiä suoraan uunista, lämpimiä leipiä ja piiraita sekä erilaisia salaatteja, joista talon erikoisuus on lihapullasalaatti. Moni tuntuu löytäneen Cafe Alexin koska koko ajan ovesta tuli uusia asiakkaita piipahtamaan. Mukavan viihtyisä paikka ja isot ikkunat, joista tulvi valoa tilaa - tästä plussaa!



Alexlifestyle putiikki oli seuraavaksi tutustumisvuorossa. Alexlifestyle palvelee sekä täällä liiketilassa että verkossa. Nettikaupassa tilaukset luvataan 1-3 päivän toimitusajalla ja palauttaminen tapahtuu veloituksetta. Tarkemmat toimitusehdot löytyvät tästä. Valikoimissa on ajanhermolla olevia naisten vaatteita, koruja, asusteita, kenkiä sekä sisustustuotteita. Tuotevalikoima on hyvin korkealuokkainen ja yksilöllisiä tuotteita sisältävä. Esillepano on tyylikäs vaikka itse liiketila ei ole kovin suuri. Keräsin tähän muutamia itseäni miellyttäviä tuotteita. Osa kuvista lainattu Alexlifestyle putiikin omilta nettisivuilta.


Katri Niskasen satiinisen kaunis Dropp mekko varustettuna vesiputouskauluksella. So chic!


Holebrookin sinivalkoisissa vaatteissa näkyy pohjoismainen saaristo ja meri, Merihenkisyys on muotia tasaisin väliajoin vai pitäisikö sanoa sen olevan muodissa aina? Ruotsalainen merkki, jonka vaatteet on tehty kestämään ja ne ovat ajattomia.



Rosemunden hennon vaaleanpunainen silkkimekko piilonapituksella. Day Birger et Mikkelsenin mustia korkkareita juhliin tai miksei arkeenkin.


Marenas espandrilloksista olen haaveillut jo pari vuotta. Nämä kultaiset, käärmemäisesti kuvioidut olisivat heti lähteneet Marjon matkaan jos vain olisi löytynyt sopiva koko. Vaikka olenkin hopea ihminen niin jostain syystä kultaiset kengät viehättävät. Itselläni on tuollaiset kultaiset Baleaarien saarien vanhan mallin mukaisesti tehdyt sandaalit mutta valitettavasti ne eivät ole Marenas merkkiset. Ihanan vilpoiset ja mukavat kesäjalkineet tilanteeseen kuin tilanteeseen.



Odd Mollyn tuotteita Alexstyle putiikissa oli paljon. Tuo valkoinen herkkä brodeerattu paita oli äärimmäisen kaunis ja sopisi ruskettunutta ihoa vasten. Snugin kynsilakkojakin näkyi. Kesällä on hyvä olla varpaankynnet lakattuna kun liikutaan sandaaleilla :)


Balmuirin ihania huiveja eteerisissä pastellisävyissä. Odd Mollyn kirjaillut kesäkengät olivat myös kauniit ja sopisivat yhteen Odd Mollyn paidan kanssa.


PURA taskumekon yksityiskohdat ja väri puhuttelivat. PURA merkki on Putiikki rannalla lifestyle myymälöiden täysin oma ja kotimainen merkki. Paljon hyviä ja tyylikkäitä tuotteita.


Day Birger & Mikkelsenin kukkablazer oli hurmaava. 100% viskoosia ja vaaleanpunainen vuori sekä ilman kiinnitystä oleva etuosa. Onkohan itselläni menossa joku vaaleanpunainen kausi kun katselen kovasti näitä hentoja rosan sävyjä? Stylesnobin tennareissa kivasti käärmettä muistuttavat kärjet.

Dayn 100% villahuivi olisi tosi kiva lahja - wink wink!
Kotimaisen Gauhar Helsinki korvakoruja kuolasin jo yhdessä tilaisuudessa kevättalvella. Snö of Sweden korut ovat laadukkaita ja itselläni on monia heidän malleja.


Sisustustuote puolella löytyy Le Père Pelletierin huonetuoksuja, saippuoita, huuhteluaineita ja tuoksukynttilöitä. Suositut Jeanne c'Arc kalkkimaalit ovat myös valikoimissa. Hobstarin matalia ja korkeita laseja kattaukseen. IB Laursenin koristetuotteita. ODD Mollyn kylpypyyheitä ja paljon muuta kivaa. Kalusteitakin Alexlifestyle putiikissa on ja itse iskin silmä kiinni noihin Molly Maraisin kuparinvärisiin tuoleihin.


Alexlifestyle putiikki tarjoaa Marjon matkassa blogin lukijoille -20% edun kaikista verkkokaupan tuotteista ja etu on voimassa 30.6. saakka. Hyvä päivä muuten koska silloin on syntymäpäiväni ;)
Koodi alennuksen saamiseen on astyle. Tästä voi klikata verkkokauppaan ostoksille.



Kiitos Mailis ja Daniel ystävällisestä palvelusta ja esittelystä. Varmasti ensi kesänä viimeistään tapaamme Mäntässä. Verkkokaupassa varmaan jo pikaisemmin. Hyvää kesää 



kesäkuuta 17, 2017

Vapaaherranelämää Siuntion Artallissa ja koskitunnelmaa Sjundbyn linnassa

 
Kesällä on kiva tehdä päiväretkiä kohteisiin, jotka ovat kohtuullisen ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta. Vain 40 kilometriä  Helsingistä ja olet jo Länsi-Uudellamaalla Siuntion vehreässä ja luonnonläheisessä kunnassa. Siuntiossa on lähellä meri, jokia ja järviä, joita minä vettä rakastavana rapuihmisenä arvostan. Täältä löytyy myös idyllisen kauniita maalaismaisemia, peltoja lampaineen ja lehmineen sekä runsaasti metsiä. Pari viikkoa sitten Lumo matkailu tarjosi mielenkiintoisen mahdollisuuden lähteä päiväksi  tutustumaan Uudenmaan maakunnan läntisiin osiin joten tervetuloa kanssani nyt ensimmäiseen vierailukohteeseen Siuntioon


Siuntiosta löytyy Vikträskin järven rannalta lyhyen venematkan päässä Pikkalanlahdesta idyllinen paikka nimeltään Artalli (Elvviikintie 16). Täällä voi viettää Vapaaherranelämää nauttien hyvästä lähiruoka tarjoiluista, kalastuksesta, saunomisesta, veneilystä ja järjestää vaikkapa yrityksen virkistyspäivän tai häävastaanoton 100 hengen juhlaseurueelle.

Artallin tarina alkoi 2004 kun keittiömestari Henrik Roope Rehbinder jätti Helsingin ravintolamaailman taakseen ja perusti oman tilausravintolan Siuntioon. Samalla sai alkunsa myös Vapaaherranelämää, joka toteuttaa erilaisia tapahtumia ja elämyksiä yrityksille.  Artallia pyörittävät Henrik vaimonsa kanssa ja perhe asuu myös tilausravintolan pihapiirissä. Saimme tutustua vierailulla heidän suloisiin berninpaimenkoiriinsa, joista tuo pieni pentu vei ihan sydämeni 

Artalli on rakennettu Elvvikin tilan vanhaan tallirakennukseen. Edustalla kimalteleva Vikträsk-järvi on osa Sjundby-joen vesistöä ja nimensä mukaisesti se on ollut "merenlahti järvi". Ympäröivä upea luonto on monin osin suojeltua Natura-aluetta. 


Päivä polkaistiin käyntiin makoisalla aamiaisella terassilta, josta avautui näkymä Vikträsk järvelle. Artalli suosii lähiruokaa ja osa ruokatarvikkeista saadaan myös talon omasta puutarhasta, lähimetsästä, järvestä ja merestä. Elämysretkellä voi siis vaikka itse käydä pyytämässä illalliskalansa ja saada sen sitten valmistettuna eteensä. Menut räätälöidään aina vuodenaikojen mukaan. Yritystapahtumissa voidaan järjestää kokkikoulu, käydä kokkisotaa tai jopa kisailla pallogrillauksen mestaruudesta. Minua alkoi hetki kutkutella mahdollisuus haastaa omat työkaverini kokkisotaan :)




Vapaaherranelämää järjestää mahdollisuuden päästä kalastamaan ja viettämään aikaa järvellä tai merellä omassa rauhassa. Henrik Rehbinder kertoi kuinka hänellä oli ollut pari päivää ennen meidän vierailuamme aasialainen naishenkilö päivän vain kalastamassa nauttien luonnonrauhasta ja rentoutuen kaiken kiireen ja hässäkän keskellä. Kalastaminen ja veneily ylipäätänsä on minusta upea tapa nollata pää ja antaa ajatusten lentää ihan muualle välillä. Totta kai se saaliin odottelu ja nappaako vai ei luo fiilistä mutta vaikka mitään ei tulisikaan on olo ihan mahtava päivän ulkoilun jälkeen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja vaikka mato-ongella!



Aamiaisen jälkeen me saimme hieman erilaista extra jälkiruokaa eli pääsimme tekemään pikku pyrähdyksen vesillä. Veneen kippari Henrik ohjasi meidän Hauki miehistönkuljetusalukseen. Tässä paatissa olivat mitat kyllä kohillaan - pituutta 11 m ja leveyttäkin melkein 3 m! Enpä ole ennen tällaisella aluksella päässytkään matkustamaan. Meno on hyvin vakaata ja vauhdikastakin. Veneen koosta kertoo jotain se, että sinne mahtuu 22 henkilöä.


Kulkiessamme aluksella minulle tuli mielleyhtymä, että nyt ollaan ihan muualla kuin Suomessa. Kapean joen päälle kaartuvat puut, hiljaisuus ja luonto muistuttivat ihan jotain USA:n etelävaltioiden jokimaisemia. Jännän eksoottinen kokemus ja taustalla ei todella kuulunut kuin lintujen laulua keväisessä maisemassa. Kanooteille olisimme päässeet eteenpäin tätä Siuntionjokea aina Sjundbyn linnalle saakka. Näitä melontaretkiä muuten järjestää SE Action.




Kun palasimme takaisin Vikträsk-järvelle näimme taivaalla jopa merikotkan, joka oli ystävystynyt Henrikin kanssa. En ehtinyt ottaa edes kuvaa tästä mahtavasta ilmestyksestä, joka kierteli sinisellä taivaalla uljaasti. Kyllä Suomen luonto sekä eläimistö ovat upeaa katsottavaa ja näinkin läheltä pääkaupunkiseutua löytyy tällaisia rauhaisia elämyspaikkoja. Ehdottomasti haluan tänne toisenkin kerran kalastamaan!





Sjundbyn linna on ehdottomasti myös vierailemisen arvoinen paikka (Sjundbyntie 251) eikä se ole kuin  kovinkaan kaukana Artallista.  Kanooteilla olisimme päässeet suoraan linnan edessä olevaan koskimaisemaan mutta me liikuimme pikkubussilla. Tämä harmaakivinen upea linna on kohta 450 vuotta vanha ja yhä se seisoo arvokkaana kumpuilevassa lehtomaastossa. Kivilinna on rakennettu Vikträsk ja Tjusträk järvien välisen joen kauniiseen koskimaisemaan ja ensimmäiset merkinnät linnasta löytyvät jo vuodelta 1417. Tällaiselle historiaa ja arkkitehtuuria rakastavalla bloggaajalle linna oli kuin tikkari lapselle karkkikaupassa. "Tuonne pitää ehdottomasti päästä joskus myös sisälle..." mietin! 

Amiraali ja kenttäeversti Jakob Henriksson Hästesko rakennutti alunperin Sjundbyn linna. Myöhemmin linna siirtyi Tott -suvun omistukseen peräti neljän sukupolven ajaksi. Tottien aikana Sjundbyn linnassa vieraili Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär. Talonpoikaissäädystä kuningattareksi nousseen Kaarina Maununtyttären ja Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n tytär oli avioitunut Tottien sukuun mistä johtui itse kuningasparin vierailu Siuntiossa.


1600-luvun loppuvuosina linna siirtyi Adelcreutzin suvulle. Näiden kivimuurien sisällä ja puutarhassa on taidemaalari Helene Schjerfbeck viettänyt aikaa 1900-luvun alussa. Taiteilija on varmasti saanut innoitusta maalauksiinsa kauniista maisemasta ja luonnosta. Koskimaisema on hyvin kuvauksellinen nykyäänkin kameran linssin läpi katsottuna  joten valokuvia tuli tälläkin reissulla räpsittyä. Länsi-Uudellamaalla on paljon kauniita reheviä lehtometsiä, jotka oikein hehkuivat vaaleanvihreyttään kun vierailimme täällä.

Sjundbyn linna on nykyään yksityisomistuksessa mutta linnaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joista löytyy lisää tietoa tästäSjundbyn jäätelö on suussasulavaa ja sitä on mahdollista nauttia koskenrannalla vanhassa 1700-luvulta peräisin olevassa viljamakasiinissa, jossa toimii kesäkahvila. Meidän vierailumme aikana kesäkahvila ei vielä ollut avoinna. Sjundbyn jäätelö vie kielen menneessään....tiedän kokemuksesta ja suosittelen maistamaan!

Sjundbyn linnalle ja kesäkahvilaan voi myös meloa Siuntionjokea pitkin. Kuulostaa eksoottiselta tavalta tulla kahvittelemaan ja mietin mielessäni, että tätä olisi joskus kiva päästä kokeilemaan. En ole kyllä koskaan melonut mutta kerta se olisi ensimmäinen ja kaikkea pitää rohkeasti kokeilla.


Muistona neuvostoajasta 1944-1956 ja Porkkalan maa-alueen luovuttamisesta Neuvostoliitolle näkyy edelleen vanhan meijerirakennuksen seinissä venäjänkielisiä kirjoituksia. Vaikka venäjää olenkin opiskellut en kirkkaassa auringonpaisteessa erottanut kuin muutamia yksittäisiä sanoja tuosta tekstistä. Kaunis jokimaisema ja keltaiset rentukkamättäät veivät ajaukset taas luonnon kauneuteen.




Meidän päiväretkemme Lumo matkailun kanssa jatkui seuraaviin kohteisiin näistä upeista koskimaisemista mutta niistä sitten myöhemmin uusien postausten merkeissä.

Onko Siuntio, Artalli tai Sjundbyn linna jo tuttuja paikkoja tai onko joku kenties jo vieraillut täällä? Itselleni paikat olivat uusia ja moni asia jäi kutkuttelemaan. Mukavaa lauantaipäivää kaikille