Pages

maaliskuuta 26, 2017

Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely Turussa


Suomen 100-juhlavuosi kääntyy kohta jo huhtikuulle. Monia hienoja taidenäyttelyitä olen ehtinyt jo katsastaa vuoden ensimmäisten kuukausien aikana ja eilisen Turku vierailun yhteydessä minulla oli mahdollisuus vielä iltapäivällä poiketa Wäinö Aaltosen museoon. Aurajoen rannalla sijaitseva museo on itselleni entuudestaan hyvinkin tuttu paikka. Museo viettää 50-vuotisjuhlavuottaan ja siellä avautui 13.1. Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata näyttely, joka on osa Suomi 100-ohjelmaa.

Wäinö Aaltonen, Henkinen työ

Wäinö Aaltosen museon ulkopuolella seisoo kolme tutunnäköistä patsasta. Nämä samat patsaat löytyvät nimittäin Eduskuntatalon istuntosalista ja ovat valtiopäivätalon tärkein taideteos. Olen itse kauan aikaa sitten onnistunut pienenä tyttönä luokkaretkellä näkemään patsaat Eduskunnassa. Ne vaikuttivat valtavan suurilta pienen ihmisen silmin kuten koko talokin.

Kuva lainattu Eduskunnan sivuilta, Suomi 100 Tasavallan arvojohtajat, Wäinö Aaltosen veistossarja

Turun kaupunki ilmoitti Wäinö Aaltosen 70-vuotispäivänä 1964 rakentavansa hänelle museon. Kun WAM (Wäinö Aaltosen museo) valmistui 1967 ei taiteilija enää itse sitä ehtinyt nähdä koska hän kuoli toukokuussa 1966. Museorakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Matti ja Irma Aaltonen. Wäinö Aaltonen osallistui itse myös suunnittelutyöhön poikansa ja miniänsä kanssa aktiivisesti. Talossa on ajalle tyypillinen kaunis atriumpiha vesiaiheineen. Kansainvälisiä vaikutteita museorakennuksesta löytyy myös julkisivun travertiinilaatoista ja museorakennuksen huonejaosta.


"1920-luvulla vastikään itsenäistynyt Suomi etsi identiteettiään ja haki itsenäisyydelle oikeutusta suomalaisesta kulttuurista ja kansanluonteesta. Tähän tarkoitukseen sopi mainiosti nuori kuvanveistäjä, vaatimattomista oloista kuuluisuuteen noussut kyläräätälin poika Wäinö Aaltonen. Hänestä luotiin kuva myyttisenä, kuurona nerona, ja tätä mielikuvaa toistettiin myös lehdissä. Aaltosesta muovailtiin valtakunnan virallinen monumenttikuvanveistäjä." WAM


Minulla oli lauantain museovierailullani myös onnea matkassa mukana koska Eduskunnan alkuperäinen kultainen veistossarja Työ ja tulevaisuus oli toiseksi viimeistä päivää esillä WAM:ssa. Veistossarja valmistui vuonna 1932 ja se koostuu viidestä erillisestä veistoksestä: Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjuu. Jokainen patsas kuvaa tasavallan tärkeitä arvoja.

Wäinö Aaltonen, Raivaaja

Wäinö Aaltosen voitettua taidekilpailun Eduskuntatalon patsaskokoelma asetettiin esille suureen istuntosaliin vuonna 1932, Patsaat oli suunniteltu valettavaksi pronssista, jotka olisi sitten kullattu. Mutta koska Suomen valtion taloudellinen tilanne ei sitä sallinut patsaat tehtiinkin kipsistä, joka sitten vain kullattiin. Alastomat ihmishahmot herättivät paljon paheksuntaa ja niitä vaadittiin jopa poistettavaksi Eduskuntatalosta. 

Wäinö Aaltonen, Tulevaisuus

Patsaiden valaminen prossiin sekä kultaaminen nousi aika ajoin esille ja kuvanveistäjä antoi siihen luvankin 1964. Hanke toteutui kuitenkin vasta 1969 kun kuvanveistäjä oli jo kuollut. Patsaita ei kuitenkaan kullattu ehkä 60-luvun esteetikan mukaisesti tai se oli taas kustannuskysymys. Kullatut patsaat Eduskunta varastoi Turkuun ja näitä alkuperäisiä patsaita pääsin siis eilen ihailemaan. Patsaita on nyt huolellisesti konservoitu ja uusi saneerattu Eduskuntatalo saa nämä patsaat alkuperäisen J.S.Sirénin art deco -suunnitelman mukaan. Eduskunnan prossiset patsaat jäävät myös Arkadianmäelle, jossa niitä voi ihailla mutta paikkaa ei ole vielä päätetty.

Wäino Aaltonen, Usko ja Sadonkorjuu

Wäinö Aaltosen museoon Turussa asetetaan pronssiset patsaat esille 7.5. saakka kun tämä näyttely on avoinna yleisölle. 60-luvulla patsaita nimittäin valettiin kaksin kappalein sekä Eduskunnalle että uudelle avattavalle museolle. Valitettavasti kultaiset patsaat ovat enää katsottavissa vain valokuvina koska Eduskunnassa niitä lähimpänä on puhemies ministereiden kanssa. Eduskunnan lehteriltä niitä toki voi käydä ihailemassa kaukaa. 

Wäinö, vaimo Aino ja poika Matti Hirvensalon atéljeen rappusilla 1923

Oli yllättynyt näyttelyssä miten monipuolinen taiteilija Wäinö Aaltonen on elämänsä aikana ollut. Hänet mielelletään usein vain valtakunnan viralliseksi monumenttikuvanveistäjäksi. Paavo Nurmi - toinen turkulainen suurmies - juoksee Aaltosen patsaassa ylvään voimakkaasti. Mutta patsas Äidin rakkaus on käsittämättömän herkkä ja täynnä äidillistä rakkautta. 


Wäinö Aaltosen maalaukset puhuttelivat ja aihe "punatukkaisesta tytöstä/naisesta" oli kaunista ja voimakasta tulkintaa. Pidin myös hänen värinkäytöstään monissa muissakin maalauksissa. Eniten minut ylätti iso työ Atlantis II vuodelta 1930, joka oli mystinen kahden taulun kokonaisuus. En olisi sen nähtyäni edes arvannut tekijäksi Wäinö Aaltosta.

Wäinö Aaltonen, Punatukkainen tyttö 1920

Wäinö Aaltonen, Kaksi naista 1927

Wäinö Aaltonen, Atlantis II 1930

Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata sisältää veistosten ja maalausten lisäksi myös valokuvia taiteilijasta sekä hänen kirjeitään. Esillä on myös Aaltosen mitallitaidetta, grafiikkaa ja luonnoksia. Mietin mielessäni miten äärimmäisen lahjakas tämä mies olikaan ollut. Wäinö Aaltonen ehti olla naimisissa elämänsä aikan peräti neljä kertaa ja hänellä on neljä lasta joten hän oli kaiken tavoin melko ehtiväinen mies ja upea taiteilija.

Wäinö Aaltonen, Toivo Kuula 1962


Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely on ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus vaikka kultaisia, alkuperäispatsaita siellä ei enää näekään. Jo pelkästään museorakennus ja sen sisääntulo on äärimmäisen vaikuttava. Cafe Wäinössä voi nauttia lounasta tai istua vain kaffella näyttelykierroksen jälkeen. WAM löytyy osoitteesta Itäinen Rantakatu 28. Parkkitilaa löytyy läheltä ja Aurajoki virtaa ihan museon edessä. Upea paikka ja upeita taide-elämyksiä! Museokortti kohde.

Wäinö Aaltonen, Kahlaaja








maaliskuuta 24, 2017

25 satunnaista faktaa minusta

Nappasin ihanan Tuulannelin blogista hauskan blogihaasteen, jossa saatte kuulla minusta 25 täysin satunnaista faktaa. Olisin helposti saanut täyteen vaikka tuplamäärän tosiasioita itsestäni koska ehkä tämän viikottaisin postailun viedessä jää joskus oma persoona sinne kaiken taakse piiloon lymyämää. Ota hyvä asento siellä ruudun toisella puolella ja hyppää mukaan Marjon satunnaisiin faktoihin täysin randomissa järjestyksessä.

1. Olen 180cm pitkä ja ylpeä siitä. En ole koskaan kulkenut kumarassa ja yrittänyt näyttää lyhyemmältä. Pituus on aiheuttanut hauskoja tilanteita kun joskus ennen muinoin yöelämässä tuli tassiinkutsu ja pöydästä nousikin parikymmentä senttiä hakijaa pidempi daami vielä melkoiset korkokengät jalassaan. Itseäni tanssiminen lyhyemmän miehen kanssa ei haitannut juurikaan.

2. Olen hypännyt laskuvarjolla 4000m korkeudesta tandemhypyn. Olin haaveillut laskuvarjohypystä ja puhunut siitä vuosia joten kaverini järjestivät sen yhtenä kesäiltana minulle Malmin lentokentällä. Vapaapudotus tuntui ihan huikealta. Kun olisin sukeltanut johonkin syvälle ja ainoa asia mistä huomasi, että pudotaan oli poskien väpätys ilmavirrassa. Ihan huikea kokemus ja laskeuduttuamme toivoin jo uutta hyppyä.


3. Olen impulsiivinen ja innostuva luonne. Haluan kokeilla ennakkoluulottomasti asioita, tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Joku enemmän introvertti voi kokea minut AHDH ihmisenä mutta touhuissani on aina punainen lanka mukana ja tiedän mitä teen.

4. Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla.


5. Olen äärimmäisen sitkeä ja määrätietoinen luonne. Asetan päämääriä ja kuljen niitä kohti. Jos en pääse suoraan menen askeleen sivulle ja vaikka pari taaksekin päin mutta seuraavaksi taas eteenpäin.

6. Uskon horoskooppeihin mutta en todellakaan niihin lehdissä oleviin päivä- tai viikkoennustuksiin, joissa useimmissa on aina samat jutut eri merkeille vähän vaihtelevin sanakääntein. Uskon siihen, että sillä on merkitystä miten tähdet ovat olleet taivaankannella juuri minun syntymäni hetkellä ja miten ne vaikuttavat luonteeseeni. Olen rapu ja tunnistan itseni aika hyvin rapunaisen luonnehdinnasta.


7. Käytän navigaattoria vain silloin jos minun täytyy vieraassa kaupungissa päästä perille mahdollisimman pian enkä tunne kaupunkia. Inhoan sitä, että monotoninen ääni käskee minun kääntyä oikealle vaikka haluankin ajaa suoraa ja kääntyä vasta seuraavasta risteyksestä.


8. Olen ollut aktiivisesti somessa mukana vuodesta 2007. Muistan kuinka liityin Facebookiin ja siellä heiteltiin kavereita vampyyreilla :) Olin myös ensimmäisten mukana ThingLinkissä, joka oli mielenkiintoista. Twitterin jätin suosiolla väliin ja Bloggeriin liityin jo aiemmin mutta aktiivisesti olen blogannut siellä 2012 lopusta. Harmittaa kun blogiurani ihan ensimmäiset postaukset menivät Kenkälaatikon myötä taivaantuuliin kun yritys lopetettiin. Instagram on huikea palvelu ja sopii minunlaiselleni visualistille.

9. Rakastan kenkiä. Jossain vaiheessa laskin, että minulla on varmaan 180 paria erilaisia kenkiä.
Parin viime vuoden aikana olen hillinnyt kenkäostoksiani vaikka juuri viime viikolla ostinkin taas uudet nilkkurit...pantteri ei pääse pilkuistaan enkä minä kenkähulluudesta....


10. Olen tanssinut monisatapäisen juhlayleisön edessä ja aukonut suuta The Supremesin Stop in the name of love -biisi tahdissa. Sen hetkisen työpaikkani toimitusjohtaja täytti pyöreitä vuosia ja meillä oli kolmen kollegan kanssa sinne ohjelmanumero. Huikeat vaatteet haettiin MTV3:n puvustosta ja kampauksen minulle loihti kampaaja Kaisu, joka silloin oli Napsissa töissä.

11. Olen käynyt vuodesta 1999 samalla kampaajalla Kaisulla ja seurannut häntä useissa eri liikkeissä. Hyvä kampaaja on naiselle elintärkeä kuten hyvä gynekologi tai hammaslääkäri. Kolmea en vaihda ja Kaisu on yksi niistä. Hän tuntee hiukseni ja antaa aina hyviä hoito-ohjeita sekä vinkkejä.

12. Kurkkaan aina ohimennessäni mitä roskalavoilla on. Haluan tehdä löytöjä "koska toisen romu voi olla minun aarteeni" -periaatteella. Olen kerran vienyt jopa keittiötikkaat yhden roskalavan ulkopuolelle päästäkseni sinne paremmin penkomaan. Minun harmikseni tikkaat vain kaatuivat kun olin lavalla sisällä.... Tältä reissulta lähti mukaan vanha puinen, täysin ehjä matkalaukku! Rakastan myös kirpputoreja ja niiden penkomista.


13. Olen armoton kierrättäjä. En edes muista kuinka kauan olen lajitellut kotitalouteni jätteet mutta kauan se on ollut. Lasit, metallit, ongelmajätteet, pahvit/kartongit, biojätteet erikseen. Vaatteet Fidaan tai itse myymään kirppikselle. Vien myös paljon erilaisiin keräyksiin ja lahjoitan niitä tarvitseville.

14. Rakastan kevättä ja kesää koska olen kesäkuussa syntynyt. Kun valonmäärä lisääntyy keväällä en tarvitse enää välttämättä herätystä aamuisin koska aamunkajo saa minut avaamaan silmäni ja nousemaan ylös reippaana.

15. Omaan erittäin hyvät unenlahjat. Kun asetun vaakatasoon nukahdan heti ja herään siihen kun kännykkä pirisee aamulla. En koskaan kuule kun Hesari kolahtaa postiluukusta aamuyöstä tai ulkona raivoaa ukkonen. En ole herännyt - kahdesti - siihen, että Minnie on syönyt yöllä koko petinsä ja nukkuu vaahtomuovirouheen keskellä mutta minä en ole kuullut yhtään mitään. Jos herään yöllä tiedän, että olen tulossa sairaaksi...


16. Hiukseni ja kynteni kasvavat ihan hurjaa vauhtia. Joku voi käydä alkukesästä laittamassa geelikynnet varpaankynsiinsä ja ne kestävät elokuuhun saakka. Minun on vähintään joka neljäs viikko käytävä pedikyyrissä tai olen ihan Jörö-Jukka pitkine kynsineni. Myös juurikasvua hiuksissa pukkaa jo viikossa esille...

17. Fanitan Italiaa ja italialaista ruokaa. Olen kolunnut saapasmaan aika huolellisesti läpi ja se elämäntapa ja kulttuuri vain ovat niin ihania. Muistan aina ensimmäisen reppureissun Firenzeen, Roomaan ja Venetsiaan sekä kaikkia hauskoja kommelluksia matkan varrelta.

18. Ihailen aina arkkitehtuuria missä kuljenkin. Saatan pysähtyä katselemaan vaikka vanhaa jugendtaloa pitkäksi aikaa ja räpsimään siitä valokuvia. Rakennukset ja niiden muotokieli vievät minut ihan mukanaan ja unohdan ajankulun. En välttämättä muista edes syödä kun talot kiehtovat.

19. Metsään ja luontoon on päästävä säännöllisesti lataamaan akkuja. Joko lenkkeilyä koiran kanssa, sienestystä, marjojen poimimista tai vain kävelyä pitkospuilla tai polulla. Luonnossa mieli lepää!


20. Osaan käyttää iskuporakonetta ja monia muitakin työkaluja. Sain kerran joululahjaksi ruuvimesselisetin kun olin sellaista toivonut isältäni. Olen saanut riidan ex-mieheni kanssa aikaan siitä, että kasasin Ikean-kaapin sillä aikaa kun hän kävi "ottamassa happea" välillä pihalla.

21. Olen vähän harakka eli rakastan kaikkea kimaltavaa. Minulla on paljon näyttäviä pukukoruja, kimaltavia korkkareita, asusteita ja käsilaukkuja. Niitä tulee käytettyä melko harvoin mutta rakastan niitä. Viimeksi tänään ihailin hopeanvärisiä tennareita.


22. Olen kova analysoimaan asioita ja kyseenalaistamaan. Janoan tietoja asioista, jotka minua kiinnostavat ja siksi varmaan teen aina myös taustatyötä jos postaan jostain paikasta, tapahtumasta, kaupungista jne. En voi vain pintaraapaista vaan haluan tietää enemmän. Joskus saatan upota nettiin hakemaan jotain tietoja ja havahtua puolentunnin kuluttua.

23. Olen luonteeltani luova ja visuaalinen joten kuvat ja aistit ovat minulle tärkeitä. Silti minussa asuu "pienenpieni insinööri", jonka pitää myös ymmärtää jotkut asiat pintaa syvemmältä eikä vain todeta "se nyt vaan on näin". Silti ihan faktoihin nojaavien oikein insinöörien kanssa olen aina ihan eri aaltopituudella :D

24. En juurikaan katso teeveetä. Minulta voi mennä monta viikkoa etten edes avaa koko toosaa. En seuraa mitään sarjaa tällä hetkellä ja jos jotain katsoisin kurkkisin sen sitten Katsomosta tai Areenasta jälkikäteen.


25. Rakastan eläimiä ja omaa russeliriiviöni ihan valtavasti. Lapsena lempiohjelmiani teevessä olivat Avara luonto ja Merten salaisuudet. Olin aina halunnut koiraa ja kun sen vihdoin hankin tiesin, että tein juuri oikean ratkaisun. Minulla on oma lenkkiseuralainen ja kulttuurikoira lähes aina mukanani.

Tässä 25 satunnaista faktaa minusta ja toivottavasti jaksoit lukea! 
Nappaa haaste jos siltä tuntuu :)

Osa postauksen kuvista on todella vanhoja ja äärimmäisen huonolaatuisia mutta halusin jakaa ne näistä suurenmoisista hetkistäni sekä ottaa mukaan kuvittamaan näitä faktoja minusta















maaliskuuta 22, 2017

Näsin kivellä ja Porvoonjoen toisellakin puolella


"Ennen vanhaan uskottiin, että Näsin kivi on jättiläisen Näsinmäelle heittämä. Suomenkylän kallioilla asui rauhaa rakastava ja hieman aamu-uninen jättiläinen. Kun Porvoon kirkkoa alettiin rakentaa, naputeltiin ja koputeltiin aamusta iltaan kiviä niin, että jättiläinen häiriintyi. Se voivotteli melskettä ja työnsi sammalta korviinsa. Kun kilkuttelu ja kolkuttelu olivat viimein tauonneet, alkoivat eräänä pyhäaamuna kirkon uudet vaskiset kello mäikää niin, että jättiläisen korvat soivat. Se hermostui, nappasi vierestään kiven ja paiskasi sen kohti Porvoota tarkoituksenaan hiljentää häiriötekijä.

Aivan tarpeeksi pitkälle jättiläinen ei jaksanut heittää, ja kivi mätkähti Näsin puolelle jokea (jolloin hän heitti sen itse asiassa pidemmälle!). Pettyneenä muutti jättiläinen kauemmas Porvoosta Sipoon laajoihin metsiin, mutta sen heittämä kivi jököttää edelleen Näsinmäellä." Porvoon kaupungin matkailusivut


Ennen Porvoonjoen ylimenevää siltaa on vasemmalla korkea Näsinmäki, jonka laella on valtava kivenlohkare. Itse asiassa isoja kiviä tällä mäellä on kaksin kappalein mutta Näsin kivi on niistä suurempi ja sen päälle pääsee myös kipuamaan. Kaiteilla varustetut portaat kannattaa nousta ylös näköalatasanteelle, josta aukeaa aika huikea näköala yli koko Porvoon kaupungin ja pidemmällekin.

Tämä paikka on ollut taiteilijoiden, matkailijoiden ja porvoolaisten suosima näköalapaikka jo 1800-luvun loppupuolella. Näissä maisemissa porvoolainen taidemaalari Albert Edenfelt on maalannut kauniin Porvoo Näsimäeltä nähtynä maalauksen. Moni Porvoossa kävijöistä tuntee vanhankaupungin mukulakivikujat ja -kadut sekä kauniin punaiset ranta-aitat Porvoonjoen varrella kuin omat taskunsa mutta Näsin kivestä ei olla tietoisia.
 

Ehdottomasti kannattaa tälle Näsin kartanon mäelle kivuta ylös koska siellä on kaunista mäntymetsää, harjumaisemaa ja polku, jota pitkin voi kesällä myös kävellä. Nyt maaliskuun puolivälin retkellämme emme lähteneet liukastelemaan metsään vaan tyydyimme vain ihailemaan maisemia joelle, jossa vielä oli jäätä. Porvoon näkee Näsin kiveltä ihan erilaisesta näkövinkkelistä kuin mihin on aiemmin tottunut. Siellä se Porvoon vanha, kivinen tuomiokirkko häämöttää joen toisella puolen joten ihan vain vähän on jättiläisen heitto aikoinaan osunut vikaan :)


Näsin kiveen liittyy jättiläistarinan lisäksi paljon muitakin uskomuksia ja tarinoita. Kun Porvooseen on syntynyt pikkuvauvoja ovat äidit hakeneet vauvat Näsin kiven alta. Itselleni sanottiin aina lapsena, että haikarat toivat nokassaan vauvoja mutta Porvoossa on ollut toisin :) Näsin mystinen kivi taitaa kuitenkin olla oikeasti siirtolohkare, joka on maapallon vallinneen jääkauden seurausta. Oli miten oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja vähän salaperäinenkin!


Ulkona oli aurinkoinen mutta vielä talvinen ilma joten kuppi kuumaa tekisi ihan hyvää näköalojen katselun jälkeen. Turistit olivat myös löytäneet maaliskuisen Porvoon ja vanhankaupungin. Cafë Helmi ei petä koskaan ja tässä talossa aistii sen vanhan Porvoon tunnelman natisevilla ja aavistuksen vinoilla lautalattioilla. Kaunis interiööri (jossa valitettavasti ei vain saa valokuvata) ja suussasulavia herkkuja. Myös Café Helmen Facebook-sivuilla on paljon kivoja kuvia sieltä.




Raatihuoneentorilla rohkeimmat istuivat Café Fannyn ulkoterassilla mutta sen verran viileä oli eikä pilkkihaalareita mukana joten me valitsimme mieluummin sisätilat. Kevät on kyllä pitkällä eikä tässä tarvita kuin muutamia vähän lämpimämpiä päiviä niin viimeistään huhtikuun alussa siirryn taas itsekin parveke kahvitelluun :)



Rakastan kuvata Porvoon vanhankaupungin kylttejä ja niistä tulee aina räpsittyä valokuvia Porvoon reissuilla. Tammikuun Sicapellen herkutteluillan aikana oikein harmittelen, että voinut ottaa pimeässä enää ulkokuvia mutta tässä keväisessä auringonpaisteessa näki oikein hyvin kuvailla ja sulautua muihin "turisteihin" Porvoossa. Kielten sorinasta päättelen vierailijoita oli aika kaukaakin koska espanjan ja portugalin lisäksi kuulin jotain "itäeurooppalaista kieltä". Venäjää se ei ollut koska sen olisin tunnistanut ja ehkä muistanut kouluajoilta myös yksittäisiä sanojakin tai sanontoja :D


Lelukauppa Riimikko oli kiinni koska oli sunnuntai. Jouduin vain litistämään nenäni kiinni ikkunaruutuun ja ihastelemaan Muumitaloa, josta oltiin vielä ihan talvisissa tunnelmissa. Pikku Myy näytti herttaisen vihaiselta itseltään luistimet kaulalla roikkuen. Muumipappa hiihteli tuttu silinterihattu päässä Nipsun huudellessa ohjeita taustalta. Olikohan jotain voiteluun liittyvään :) Muumipeikko oli tehnyt lumipalloissa lumilyhdyn ja Muumimamma istuskeli kahvipöydässä odotellen muita jo talvipuuhistaan sisälle lämpimään. Riimikkoon kannattaa aina kurkistaa koska se on ihana, vanhanajan lelukauppa!


Karvakaverin kanssa käytiin vielä joen rannassa katsastamassa paikalliset koirien lenkkimaastot ja nuuskimassa uusia hajuja. Samalla oli hyvä ihailla kirkkoa ja jokivartta vielä vähän erilaisesta perspektiivistä. Porvoo on kaunis kaupunki kaikkina vuodenaikoina.


Meinasin jo unohtaa mainita pikavisiitista Brunbergin myymälässä vanhassakaupungissa. Kova hinku oli saada Brunbergin suukkoja mutta niitä myytiin vain 100kpl laatikoissa. Vaikka suuri suukkojen ystävä olenkin mietin, että tuo määrä taitaa olla vähän ylimitoitettu joten päädyin sitten vain Brunbergin tryffeleihin :) Brunbergilta on muuten tullut ihanan raikkaita uusia kevätsuukkoja!


maaliskuuta 20, 2017

Hyvää onnellisuuden päivää


Tänään 20. maaliskuuta vietetään YK:n kansainvälistä onnellisuuden päivää - International Day of Happiness. Onnellisuuden päivää vietetään muuten nyt jo kuudetta kertaa sen julistamisen jälkeen.
Onnellisuudesta tulee itselleni aina mieleen Pharrell Williamsin Happy-hittibiisi muutaman vuoden takaa. Biisin letkeä melodia ja ihan superhyvät sanat pursuavat ihanaa iloa ja onnellisuutta.


(Because I'm happy)
Clap along if you feel like a room without a roof
(Because I'm happy)
Clap along if you feel like happiness is the truth
(Because I'm happy)
Clap along if you know what happiness is to you
(Because I'm happy)
Clap along if you feel like that's what you wanna do


Osoitteessa 24hoursofhappiness.com on menossa ihan huikea Happy party eli jokaisena tuntina siellä näytetään uusi video, jossa eri aikavyöhykkeillä asuvat ihmiset ympäri maailmaa tanssivat Happy-hittibiisin tahtiin. Suomen vuoro taisi kyllä mennä tänään jo puoliltapäivin. Pharrell Williams on valinnut videot yleisön lähettämästä materiaalista ja tasatunnein Pharrell myös esittelee ne. Olen piipahtanut tällä sivulla monta kertaa kuluvan päivän aikana ja tanssivat ihmiset ovat saaneet minut hymyilemään. Iloisuus ja onnellisuus tarttuu! Kurkatkaa jos ette usko :)


Maailmassa tapahtuu nyt niin paljon todella ikäviä ja raskaita asioita (joita en halua lähteä tässä enempää avaamaan koska niitä tulvii kaikista viestimistä joka päivä loputtomana virtana), että me tarvitsemme myös iloa ja onnellisuutta jokainen edes yhtenä päivänä. YK pyrkii kampanjallaan muistuttamaan, että kaikki maailman ihmiset ansaitsevat mahdollisuuden onnelliseen, terveeseen elämään.

"Onnellisuuden päivänä YK kutsuu jäsenvaltioita, kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita sekä myös kaikkia ihmisiä yksilöinä juhlistamaan onnellisuutta 20. maaliskuuta. Onhan onnellisuus ihmisten keskeisimpiä pyrkimyksiä!" 

YK julkistaman Onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman viidenneksi onnellisin kansakunta. Kärkipaikkaa tilastossa pitää Norja ja seuraavina tulevat Tanska, Islanti sekä Sveitsi ja meidän pikkuinen Suomi sitten seuraavana. Onnellisuutta tuottavat bkt:lla mitattu elintaso sekä terveiden elinvuosien odote. Lisäksi onnellisuuteen vaikuttavat myös ihmisten anteliaisuus, sosiaalisen tukiverkon olemassaolo, sosiaaliset vapaudet sekä vähäinen korruptio. 


Mietin autossa kotiin ajatessani tänään mikä tekee minut onnelliseksi? 
Mieleeni tuli hyvin yksinkertaisia asioita. Asioita, joita pidämme ihan itsestään selvyyksinä. 

Minulla on oma koti eli katto pääni päällä kylmällä ja sadesäällä. 
Kotonani olen myös turvassa. 
Voin laskea hanasta juomavettä aina kun minua janottaa. 
Olen terve! 
Jos sairastun pääsen lääkärille ja saan tarvittaessa sairauslomaa sekä lääkkeitä parantuakseni. 
Minulla on työpaikka, josta saadulla palkalla turvaan oman toimeentuloni tässä yhteiskunnassa. Minulla on paljon rakkaita, tärkeitä ihmisiä ympärilläni - sukulaisia ja ystäviä. 
Omistan pienen valkomustan karvapallon -koiran jota voin silittää joka päivä monta kertaa.
Minä voin harrastaa itselleni tärkeitä asioita ja liikkua vapaasti paikasta toiseen.
Voin ilmaista mielipiteeni ja keskustella asioita vapaasti. 
Suomen puhdas luonto takaa minulle terveellisen asuinympäristön.
Pystyn kehittämään itseäni päivittäin ja opiskella niin halutessani.


Voisin jatkaa tätä onnellisuus listaa lukemattomilla asioilla koska itselläni on varmasti satoja asioita, jotka saavat minut hymyilemään, nauramaan ja lisäävät onnentunnettani. Joku viisas on joskus todennut, että onnen/onnellisuuden ymmärtää vasta sitten kun sen on menettänyt. Carpe diem!


Haastan teidät lukijani kertomaan muutamalla lauseella mikä tekee teidät onnelliseksi?

Hyvää onnellisuuden päivää meille kaikille - meillä on oikeus olla onnellinen! 



maaliskuuta 18, 2017

Näkyväksi neulottu -näyttely herättää käsityön uudella tavalla henkiin


Jenni Halli, I'm OK, valokuvaan perustuva teossarja

Keravan taidemuseo Sinkassa on vielä huomenna sunnuntaina 19.3. mahdollista vierailla Näkyväksi neulottu - Yarn visions näyttelyssä. Näyttely avattiin jo 26.11.2016 ja alunperin sen oli tarkoitus päättyä jo 5.3. Suuren yleisösuosion takia näyttely sai kuitenkin vielä viikon jatkoaikaa ja minäkin onneksi ehdin ajaa Keravalle tänään katsomaan mitä kaikkea ihan huikeaa on saatu aikaan. Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin käsityötapoihin ihan uutta henkeä töissään. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit antavat käsitöille ihan uudenlaisen ilmeen. Työt ovat kantaaottavia ja särmikkään räiskyviä.


Näyttelyssä kuhisi tänään iltapäivällä ja Sinkkahan on museokortti kohde. Perinteisesti käsitöiden kuvataidetekniikka ovat edellisiltä sukupolvilta opittuja mutta Sinkan näyttelyssä sitä ovat tehneet kuvataiteilijat  Kaija Papu, Virkattu poliisiauto sekä Liisa Hietanen, joka on kuvannut kyläläisiä. Puolestaan graffitiryijyjä tekevä Niina Mantsinen sekä kansalaisaktivistimista kiinnostunut Sonja Salomäki ovat tekstiilitaiteilijoita. Näkyväksi neulottu -näyttely yllättää monella eri tasolla ja tekijöiden koulustustaustaa on vaikea arvata töiden perusteella. Virkatun poliiauton kuvasin Mäntän käynnin yhteydessäni ja sen kuvan voitte kurkata tästä

Liisa Hietanen, Tiistai-ilta (Siwa) ja Tapio

Liisa Hietasen töiden ihmiset ovat todella aidonnäköisiä ja niistä tuli hyvälle mielelle. Toisaalta Siwan kauppakassin sisältö on oli jotenkin surullinen yhden henkilön kotitalouden ostoksia sisältävä teos...  Vapaan sosiaalitilan WC-ankkapullo taas niin autenttinen, että minun piti oikein kotona verrata sitä oikeaan ja ihan ovat identtisiä.

Liisa Hietanen, Vapaa

Liisa Hietanen, Sale Oké

Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö: rakennukset, ihmiset ja ilmiöt ajassa. Sonjan tuftatuissa ryijyissä on kuvattuna leipäjono Myllypurossa tai poliisiauto kirsikankukkien keskellä puistossa virkatehtävissä. Salomäki on kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisesti ilmastomuutoksen yhteydessä. 

Sonja Salomäki, Talven ihmemaailma - Forumin kauppakeskus

Sonja Salomäki, Jono Myllypurossa

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen ja graffitien kanssa. Hänen käsituftatuissa ryijyissään oli samanlaista lennokkuutta kuin kadunvarsien taiteessa kaupungilla. Pidin!

Niina Mantsinen, Aies

Venäläinen Tanya Akhmetgalievan suurikokoinen yhden seinän kokonaan peittävä teos oli erittäin vaikuttava ja juurikin sen punainen väri sekä nuo teoksesta ulostulevat lankakerät. Aihepiiri liittyi elämään, kuolemaan ja sairaalaan.

Tanya Akhmetgalievan, The Chrysalis Phase

Minna Soraluoma on leikannut muoviset eri liikeketjujen kauppakassit ohuiksi suikaleiksi ja kutonut niistä uudet pienet kassit. Nämä muovikassit muodostavat kulutusjuhlan alttarin - ikonostaasin. Tämä teos puhutteli. Olen itse vähentänyt muovikassien käytön ihan minimiin ja kuljetan aina kestokasseja mukana. Valtamerten muovilautat ovat jo pelottavan suuria...

Minna Soraluoma, Ikonostaasi

Islantilainen Rosa Sigrun Jonsdottir oli virkannut lumoavan kauniin islantilaisen niityn, yhdistyvät parantava luonto ja hyvinvointia edistävä käsitöiden tekeminen. Tämä niittyy koostuu 20 erilaisesta islantilaisesta lääkekasvista, jota on käytetty vuosisatojen ajan parantamaan erilaisia vaivoja. Työn ovat toteuttaneet ryhmä taitavia virkkaajia, jotka ovat yhdessä virkatessaan myös parantaviin kasveihin liittyviä vanhoja ja uusia tarinoita. Tämä työ oli äärimmäisen kaunis ja aito!

Rosa Sigrun Jonsdottir, Islantilainen niitty

Ulla Pohjolan erilaiset silkkilangoista tehdyt perhoset ja kehrääjät olivat kuin aitoja hyönteisiä. Ne oli vielä yhdistetty kauniisiin vanhoihin esineisiin ja luonnonmateriaaleihin.

Ulla Pohjola, Sinihuppukehrääjä

Minna Soraluoma tekee myös taidetta kulutuspakkauksista. Nämä työt oli tehty leipäpusseista virkkaamalla. "Montako pussia leipää tiettyä perhe kuukauden aikana kuluttaa? Millaisesta leivästä he pitävät? Entä minkälaisen kuvion tuosta pussimäärästä saa virkattua?" Näistä pusseista olivat syntyneet Leipäkuu -sarjan työt.

Minna Soraluoma, Leipäkuu -sarja


Sanni Weckman, Hillevi - kuvakudos. Elina Juopperi, Perintö

Sanni Weckmanin tarkoitus oli tehdä yhdessä Hillevi-mummonsa kanssa suunnittelmansa ryijy. Työ jäi kuitenkin tekemättä koska mummo kuoli yllättäin. Hän teki mummostaan äärimmäisen puhuttelevan kuvakudoksen mummostaan, johon on kudottu vanhoja vaatteita ja lakanoita. Elina Juopperi keräsi kirpputoreista ja sai myös lahjoituksena raanuja, joista on tehty kuutiomainen teos.

Liisa Hietanen, Veli

Sinkan näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen joten suosittelen lämmöllä!